Suomennos Florinda Donner-Graun kirjasta Being-in-Dreaming (suomeksi Unennäössä) s. 244-251.

JÄRJEN NAISELLINEN PUOLI

Sitten Esperanza ryntäsi huoneeseen ja asetti sytytetyn öljylampun pöydälle. Hän katseli minua silmää räpäyttämättä kuin hänen olisi vaikea keskittää katsettaan. Vaikutti siltä, että tuonpuoleisen mysteerit huolettivat häntä vieläkin, että hän ei vielä ollut täysin läsnä. Sitten hänen silmänsä vähitellen pehmenivät ja hän hymyili kuin tietäen, että oli palannut pitkän matkan takaa.

"Paperini!" parahdin huomattuani irralliset arkit ja muistiinpanolehtiöni hänen käsivartensa alla.

Virnistäen leveästi Esperanza ojensi minulle muistiinpanoni.

Tutkin arkkeja innokkaasti ja nauroin ääneen nähdessäni, että lehtiön sivut olivat täynnä tarkkoja ja yksityiskohtaisia ohjeita - kirjoitettu puolittain englanniksi, puolittain espanjaksi - siitä, kuinka jatkaa tutkielmaani. Käsiala oli ehdottomasti minun.

"Se kaikki on täällä," sanoin malttamattomasti. "Juuri tällä tavalla näin sen unessani." Ajatus siitä, että voisin läpäistä valmistavat opintoni ilman, että minun tarvitsisi työskennellä kovin rankasti, sai minut unohtamaan aiemman mielipahani.

"Ei ole olemassa oikopolkuja hyvän tutkielman kirjoittamiseen," Esperanza sanoi. "Ei edes noituuden avulla. Sinun tulee tietää, että ilman aiempaa lukemista, muistiinpanojen tekemistä, kirjoitustyötä ja kirjoituksesi muokkausta et olisi ikinä kyennyt unessa oivaltamaan tutkielmasi rakennetta ja jäsentelyä."

Nyökkäsin sanattomana. Hän puhui niin vastaansanomattomalla auktoriteetilla, että en tiennyt, mitä sanoa.

"Mutta entä talonmies?" sain viimein kysyttyä. "Oliko hän nuoruudessaan professori?"

Nélida ja Florinda kääntyivät Esperanzan puoleen ikään kuin hänen kuuluisi vastata.

"Sitä en tiedä," Esperanza vastasi välttelevästi. "Eikö hän sanonut sinulle, että hän on noita, joka rakastaa ideoita?" Hän oli hetken hiljaa ja lisäsi sitten pehmeästi, "Kun hän ei pidä huolta maagisesta maailmastamme, kuten talonmiehen kuuluu, hän lukee."

"Paitsi kirjoja," Nélida selvensi, "hän lukee valtavan määrän tieteellisiä lehtiä. Hän puhuu useita kieliä, joten hän on aika hyvin perillä uusimmista asioista. Delia ja Clara ovat hänen apulaisiaan. Hän opetti heidät puhumaan englantia ja saksaa."

"Onko talossanne oleva kirjasto hänen?" kysyin.

"Se kuuluu meille kaikille," Nélida sanoi. "Olen kuitenkin varma, että Vicenten lisäksi ainoastaan hän on lukenut jokaikisen hyllyssä olevan kirjan." Hän huomasi epäuskoisen ilmeeni ja neuvoi, että mitä tulee ihmisiin noitien maailmassa, minun ei pitäisi antaa ulkomuodon hämätä itseäni. "Laajentaakseen tietouttaan noidat työskentelevät kaksi kertaa kovemmin kuin normaalit ihmiset," hän vakuutti minulle.

"Noitien on otettava selvää jokapäiväisen elämän maailmasta samoin kuin maagisesta maailmasta. Suoriutuakseen tästä heidän on oltava erittäin taitavia ja kehittyneitä, sekä henkisesti että fyysisesti." Hän katseli minua tutkivin, kriittisin silmin ja naurahti sitten pehmeästi.

"Kolmen päivän ajan työskentelit paperisi kimpussa," hän selitti. "Työskentelit hyvin ahkerasti, eikö niin?" Hän odotti hyväksyntääni ja lisäsi sitten, että unennäössä työskentelin tutkielmani kimpussa vielä kovemmin kuin ollessani valveilla.

"En ollenkaan," ehätin väittämään vastaan. "Se kaikki oli hyvin helppoa ja vaivatonta." Selitin, että minä vain näin uuden version paperistani vanhan luonnokseni päällä ja sitten kopioin sen, mitä näin.

"Sen tekeminen vaati kaiken voimasi," Nélida väitti. "Kun olit unennäössä, kanavoit kaiken energiasi yhteen ainoaan tehtävään. Kaikki toimesi ja ponnistuksesi keskittyi tutkielmasi viimeistelyyn. Mikään muu ei merkinnyt sinulle sillä hetkellä. Sinulla ei ollut muita ajatuksia häiritsemässä pyrkimystäsi."

"Oliko talonmies unennäössä kun hän katsoi tutkielmaani?" kysyin. "Näinkö minä sen, mitä hän?"

Nélida nousi ja käveli hitaasti ovelle. Pitkän aikaa hän tuijotti pimeyteen ja palasi sitten pöydän ääreen. Hän kuiskasi Esperanzalle jotain, mitä en kuullut, ja istuutui sitten uudelleen.

Esperanza nauroi hiljaa itsekseen ja sanoi sitten, että se, mitä talonmies näki paperissani, oli erilaista kuin se, mitä minä näin ja kirjoitin muistiin. "Se on ihan luonnollista, sillä hänen tietoutensa on paljon laajempi kuin sinun."

Esperanza katseli minua terävillä, tummilla silmillään, mikä jollakin tapaa sai muun osan hänen kasvoistaan näyttämään elottomalta. "Hänen ajatustensa ohjaamina ja oman kapasiteettisi mukaisesti sinä näit, millainen tutkielmasi kuuluisi olla. Sen sinä kirjoitit muistiin."

"Kun olemme unennäössä, pääsemme käsiksi piileviin voimavaroihin, joita emme tavallisesti koskaan käytä," Nélida sanoi ja jatkoi selittäen, että sinä hetkenä, kun näin tutkielmani, muistin ne osviitat, jotka talonmies oli minulle antanut.

Huomatessaan epäuskoisen ilmeeni hän muistutti minua siitä, mitä talonmies oli sanonut tutkielmastani: "Liian paljon alaviitteitä, liian paljon sitaatteja ja kehnosti kehiteltyjä ajatuksenkulkuja." Hänen silmänsä säteilivät myötätuntoa ja mielihyvää hänen jatkaessaan sanoen, että koska olin unessa ja koska en ole niin typerä kuin millaiseksi tekeydyn, oivalsin aineistossani välittömästi monenlaisia liittymäkohtia ja yhteyksiä, joita en aiemmin ollut huomannut. Nélida kumartui minua kohden hienoinen hymy huulillaan odottaen reaktiotani.

"Sinun on aika tietää, mikä sai sinut näkemään paremman version alkuperäisestä tutkielmastasi." Esperanza kohensi ryhtiään ja iski minulle silmää kuin korostaakseen, että aikoi paljastaa minulle suuren salaisuuden. "Kun olemme unennäössä, meillä on pääsy suoraan tietoon."

Näin pettymyksen hänen silmissään hänen katsellessaan minua pitkän aikaa.

"Älä ole niin tyhmä!" Nélida ärähti minulle kärsimättömästi. "Unennäön olisi pitänyt saada sinut tajuamaan, että sinulla, kuten kaikilla naisilla, on ainutlaatuinen kyky vastaanottaa tietoa suoraan."

Esperanza teki rauhoittavan eleen kädellään ja sanoi: "Tiesitkö, että eräs perustavaa laatua oleva eroavuus miesten ja naisten välillä on se, miten he lähestyvät tietoa?"

Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä hän tarkoitti. Hitaasti ja varovaisesti hän repi irti puhtaan arkin muistiinpanolehtiöstäni ja piirsi siihen kaksi ihmishahmoa. Toisen hahmon pään yläpuolelle hän piirsi kartion ja sanoi, että se on mies. Toisen pään yläpuolelle hän piirsi samanlaisen kartion, mutta ylösalaisin, ja sanoi, että se on nainen.

"Miehet muodostavat tietoa askel askeleelta," hän selitti pitäen kynäänsä sen hahmon päällä, jonka yläpuolella oli kartio. "Miehet kurkottavat ylöspäin; he kapuavat kohti tietoa. Noidat sanovat, että miehet kiilautuvat kohti henkeä; he kiilautuvat ylöspäin tietoa kohden. Tämä kiilautumisprosessi määrää rajat, kuinka pitkälle miehet voivat päästä." Hän seurasi ensimmäisen hahmon päällä olevan kartion linjoja. "Kuten voit nähdä, miehet voivat saavuttaa vain tietyn korkeuden. Heidän tiensä kohti tietoa päättyy kapeassa kohdassa, kartion huipulla."

Hän katsoi minua lyhyesti. "Ole valppaana," hän varoitti minua ja osoitti kynällään toista hahmoa, sitä, jonka pään yläpuolella oli käännetty kartio. "Kuten huomaat, kartio on ylösalaisin, auki kuin suppilo. Naiset ovat kykeneviä avautumaan suoraan lähteeseen, tai pikemminkin, lähde ulottuu suoraan heihin, kartion leveään pohjaan. Noidat sanovat, että naisten yhteys tietoon on laajeneva. Toisaalta, miesten yhteys on aika rajoittunut."

"Miehet ovat lähellä konkreettista," hän jatkoi, "ja he pyrkivät abstraktiin. Naiset ovat lähellä abstraktia ja kuitenkin he pyrkivät antamaan myöten konkreettiselle."

"Miksi naisia, jotka ovat niin avoimia tiedolle tai abstraktille, pidetään alempiarvoisina?" keskeytin hänet.

Esperanza katseli minua lumoutuneena. Hän nousi äkkiä, venytteli kuin kissa kunnes kaikki hänen nivelensä naksuivat ja sitten hän taas istuutui.

"Se, että naisia pidetään alempiarvoisina, tai parhaimmassa tapauksessa naisellisia ominaisuuksia pidetään samanarvoisina, miesten ominaisuuksia täydentävinä, johtuu siitä tavasta, jolla miehet ja naiset lähestyvät tietoa," hän selitti. "Yleisesti ottaen naiset ovat kiinnostuneempia hallitsemaan itseään kuin muita, valta, joka selvästi on sitä, mitä miehet haluavat." "Jopa noitien keskuudessa," Nélida pisti väliin ja kaikki naiset nauroivat.

Esperanza jatkoi sanoen, että hän uskoi, että alkuaan naiset eivät nähneet tarvetta hyödyntää mahdollisuuttaan kytkeytyä laaja-alaisesti ja suoraan henkeen. He eivät pitäneet tarpeellisena puhua tai ymmärtää älyllisesti tätä luonnollista kykyään, sillä heille riitti se, että he käyttivät sitä sekä tietoisuus siitä, että heillä oli tämä kyky.

"Miesten kykenemättömyys kytkeytyä suoraan henkeen oli se, mikä sai heidät puhumaan tiedon saavuttamisen prosessista," hän painotti. "He eivät ole lakanneet puhumasta siitä. Ja juuri tämä heidän hellittämätön halunsa tietää, kuinka he ponnistelevat kohti henkeä, tämä hellittämätön halu analysoida prosessia, oli se, joka antoi heille varmuuden, että rationaalisuus on tyypillisesti miehinen kyky."

Esperanza selitti, että asioiden käsitteellistäminen on tehty yksinomaan miesten toimesta ja tämä on antanut miehille mahdollisuuden vähätellä naisten lahjoja ja saavutuksia. Ja mikä vielä pahempaa, se on antanut miehille mahdollisuuden sulkea pois naisen ominaisuudet järjen ideaalia muotoiltaessa.

"Tätä nykyä naiset tietenkin uskovat, miten heidät on määritelty," hän korosti. "Naiset on kasvatettu uskomaan, että vain miehet voivat olla rationaalisia ja johdonmukaisia. Tätä nykyä miehet kantavat mukanaan ansaitsemattomien etujen kuormaa, mikä tekee heistä automaattisesti parempia koulutuksesta tai kyvyistä riippumatta."

"Kuinka naiset menettivät suoran linkkinsä tietoon?" kysyin.

"Naiset eivät ole menettäneet yhteyttään," Esperanza korjasi minua. "Naisilla on yhä suora linkki henkeen. He ovat vain unohtaneet, kuinka käyttää sitä, tai pikemminkin, he ovat kopioineeet miesten tilan, että sitä ei ole ollenkaan. Tuhansien vuosien ajan miehet ovat ponnistelleet varmistaakseen, että naiset unohtavat sen. Otetaanpa esimerkiksi inkvisitio. Se oli systemaattinen puhdistus sen käsityksen pois kitkemiseksi, että naisilla on suora linkki henkeen. Kaikki järjestyneet uskonnot eivät ole mitään muuta kuin erittäin onnistunut manööveri panna naiset alempaan asemaan. Uskonnot vetoavat jumalan lakiin, joka sanoo, että naiset ovat arvottomia. "

Tuijotin häntä hämmästyneenä, ihmetellen itsekseni, miten on mahdollista, että hän on niin oppinut.

"Miesten tarve dominoida muita ja naisten haluttomuus ilmaista tai määritellä se, mitä he tietävät ja kuinka he sen tietävät, on ollut mitä tuhoisin yhdistelmä," Esperanza jatkoi. "Se on tehnyt mahdolliseksi, että naiset ovat syntymähetkestään lähtien olleet pakotettuja hyväksymään sen, että täyttymys on kodinperustamisessa, rakkaudessa, avioliitossa, lasten saamisessa ja itsensä kieltämisessä. Naiset on suljettu pois nykyisistä käsitteellisen ajattelun malleista ja heidät on koulutettu riippuvaisiksi. Heidät on koulittu niin perinpohjaisesti uskomaan, että miesten täytyy ajatella heidän asemesta, että naiset ovat lopulta lakanneet ajattelemasta. "

"Naiset ovat täysin kykeneviä ajattelemaan," keskeytin hänet.

"Naiset ovat kykeneviä ilmaisemaan, mitä ovat oppineet," Esperanza korjasi minua. "Ja sen, mitä he ovat oppineet, ovat miehet määritelleet. Miehet määrittävät tiedon oikeat ominaisuudet ja niistä he sulkevat pois sen, mikä liittyy naiseen. Tai jos se on otettu mukaan, se on aina negatiivisessa valossa. Ja naiset ovat hyväksyneet tämän."

"Olet vuosia jäljellä ajastasi," huudahdin. "Nykyisin naiset voivat tehdä mitä tahansa, mitä he todella haluavat. Heillä on mahdollisuus päästä lähes kaikkiin oppimisen tyyssijoihin ja lähes mihin tahansa työhön, mitä miehet tekevät."

"Mutta se on merkityksetöntä niin kauan kuin heillä ei ole tukijärjestelmää, hyväksyvää perustaa," Esperanza väitti. "Mitä hyvää siinä on, että heillä on pääsy siihen, mitä miehillä on, jos heitä yhä pidetään alempiarvoisina olentoina, joiden on sopeuduttava miehisiin ajattelu- ja käyttäytymistapoihin menestyäkseen? Parhaiten menestyneet naiset ovat täydellisiä käännynnäisiä. Myös he halveksivat naisia."

"Miesten mielestä kohtu rajoittaa naisia sekä henkisesti että fyysisesti. Tämä on syy siihen, että naisten, vaikka heillä olisi pääsy tietoon, ei ole sallittu edistää sen määrittelemistä, mitä tämä tieto on."

"Otetaanpa esimerkiksi filosofit," Esperanza ehdotti. "Puhtaat ajattelijat. Jotkut heistä ovat kiivaasti naisia vastaan. Toiset ovat hienosyisempiä siinä mielessä, että he ovat halukkaita myöntämään, että naiset saattavat olla yhtä kyvykkäitä kuin miehet, ellei olisi olemassa sitä tosiseikkaa, että naiset eivät ole kiinnostuneita älyllisista askareista. Ja jos he ovat, heidän ei pitäisi. Sillä naista pukee paljon paremmin se, että hän on uskollinen luonnolleen: olla miehen hoivaava, mukautuvainen kumppani."

Esperanza kertoi kaiken tämän ehdottomalla auktoriteetilla. Vähitellen epäilykset alkoivat kuitenkin ahdistaa minua. "Jos tieto on pelkästään miehinen rakennelma, miksi te sitten vaaditte, että minun on mentävä opiskelemaan?" kysyin.

"Koska olet noita ja sellaisena sinun on tiedettävä, mikä sinua rajoittaa ja millä tavalla se sinua rajoittaa," hän vastasi. "Ennen kuin vastustat jotakin, sinun on ymmärrettävä, miksi sitä vastustat."

"Ymmärrätkö, ongelma on se, että meidän päivinämme tieto on saavutettu puhtaasti asioiden järkeilyn avulla. Mutta naisilla on toisenlainen reitti, jota ei koskaan, ikinä, ole otettu huomioon. Tuo reitti voi edistää tietoa, mutta sen täytyy olla panos, jolla ei ole mitään tekemistä asioiden järkeilyn kanssa."

"Mitä se sitten käsittelee?" kysyin.

"Se sinun on itse ratkaistava sen jälkeen kun olet opetellut hallitsemaan järkeilyn ja ymmärtämisen välineesi."

Olin hyvin hämmentynyt.

"Noidat väittävät," hän selitti, "että miehillä ei voi olla yksinoikeutta järkeen. Nykyisin heillä näyttää olevan, sillä se alue, jossa he käyttävät järkeä, on aluetta, jossa miehinen vallitsee. Siispä käyttäkäämme järkeä alueella, jossa naisellinen on vallitsevana. Ja se alue on luonnollisesti se ylösalaisin oleva kartio, jonka kuvasin sinulle. Naisten yhteys henkeen itseensä." Hän kallisti päätään hieman toiselle puolelle kuin harkiten, mitä sanoa. "Tuo yhteys täytyy kohdata erilaisella järkeilyn aspektilla. Aspektilla, jota ei vielä koskaan ole käytetty: järkeilyn naisellisella puolella," hän sanoi.

"Mikä on järjen naisellinen puoli, Esperanza?"

"Monia asioita. Yksi niistä on ehdottomasti unennäkö." Hän tarkasteli minua kysyvästi, mutta minulla ei ollut mitään sanottavaa.

Hänen syvä naurunsa yllätti minut. "Minä tiedän, mitä odotat noituudelta. Sinä haluat rituaaleja, loitsuja. Outoja, salaperäisiä kultteja. Haluat laulaa. Haluat olla yhtä luonnon kanssa. Haluat olla yhteydessä veden henkien kanssa. Haluat pakanuutta. Romanttisia näkemyksiä siitä, mitä noidat tekevät. Hyvin saksalaista."

"Hypätäksesi tuntemattomaan," hän jatkoi "tarvitset sisua ja järkeä. Vain niiden avulla kykenet selvittämään itsellesi ja muille aarteet, jotka ehkä löydät." Hän kumartui minua kohti, vaikutti siltä, että innokkaana tunnustamaan minulle jotakin. Hän rapsutti päätään ja niiskutti toistuvasti, viisi kertaa, kuten talonmieskin oli tehnyt. "Sinun täytyy toimia maagisella puolellasi," hän sanoi.

"Ja mikä se on?"

"Kohtu." Hän sanoi sen niin etäisesti ja tyynesti, ikään kuin ei olisi ollut kiinnostunut reaktiostani, että se jäi melkein kuulematta minulta. Sitten yhtäkkiä, tajuttuani hänen huomautuksensa eriskummallisuuden, nousin ylös ja katsoin muita.

"Kohtu," Esperanza toisti. "Kohtu on äärimmäisen naisellinen elin. Kohtu on se, joka antaa naiselle tuon ylimääräisen terän, tuon ylimääräisen voiman kanavoida energiaansa. "

Hän selitti, että miehet ylivaltaa tavoitellessaan ovat onnistuneet alentamaan naisen mystisen voiman, hänen kohtunsa, pelkästään biologiseksi elimeksi, jonka ainut toiminto on lisääntyä, kantaa miehen siementä.

Kuin noudattaen vihjettä Nélida nousi, käveli pöydän ympäri ja tuli seisomaan taakseni. "Tiedätkö tarinan Marian ilmestys?" hän kuiskasi korvaani.

Kikattaen käännyin häntä kohti: "En tiedä."

Samalla tavalla luottamuksellisesti kuiskaten hän jatkoi kertoen minulle, että juutalais-kristillisessä traditiossa miehet ovat ainoita, jotka kuulevat Jumalan äänen. Naiset on suljettu pois tästä etuoikeudesta, kaikki muut paitsi Neitsyt Maria.

Nélida sanoi, että enkeli kuiskaamassa Marialle oli tietenkin luonnollista. Mutta mikä ei ollut luonnollista, oli se tosiasia, että kaikki, mitä enkelillä oli sanottavana Marialle, oli, että hän tulisi kantamaan Jumalan poikaa. Kohtu ei ottanut vastaan tietoa, vaan ainoastaan lupauksen Jumalan siemenestä. Miespuolisen jumalan, joka vuorostaan tuotti uuden miespuolisen jumalan.

Halusin ajatella, pohtia kaikkea sitä, mitä olin kuullut, mutta mieleni pyöri hämmentyneenä.

"Mutta entä miespuoliset noidat," kysyin. "Heillä ei ole kohtua, mutta kuitenkin he ovat selvästi yhteydessä henkeen."

Esperanza katseli minua peittelemättä mielihyväänsä, sitten hän vilkaisi olkansa yli ikään kuin peläten, että joku sattuisi kuulemaan, ja kuiskasi: "Noidat kykenevät yhdistymään intentioon, henkeen, sillä he ovat luopuneet siitä, mikä määrittää nimenomaan heidän maskuliinisuuttaan. Ja he eivät enää ole miehiä."