Tähän artikkeliin on koottu viidestä eri lähteestä tietoa mutavarjoista:
1) Active side of Infinityn luku Mud Shadows
2) Maagiset Liikkeet-kirja
3) Armando Torresin materiaali
4) Luentomateriaali 1
5) Luentomateriaali 2

(lyhennelmä Active side of Infinityn luvusta Mud Shadows)

Näin outoja mustia kiitäviä varjoja heijastuneena puiden lehvistöä vasten. Se oli joko yksi varjo, joka meni edestakaisin, tai useita varjoja kiitämässä ilmassa vasemmalta oikealle tai oikealta vasemmalla tai ylös alas. Minusta ne näyttivät lihavilta, mustilta, huikean suurilta kaloilta. Näytti siltä kuin jättimäinen miekkakala olisi lentänyt ilmassa. Olin lumoutunut näkymästä. Sitten minua alkoi pelottaa. Tuli liian pimeää, jotta olisin voinut nähdä lehvistön, mutta silti näin yhä liitävät mustat varjot.

"Muinaisen Meksikon shamaanit olivat ensimmäisiä, jotka näkivät nuo liitävät varjot, joten he seurasivat niitä kaikkialle. He näkivät ne samanlaisina kuin sinä ja he näkivät ne energiana, joka virtaa maailmankaikkeudessa. Ja he löysivät jotain tavatonta."

"He huomasivat, että meillä on elinikäinen seuralainen," don Juan jatkoi, "Meillä on saalistaja, joka tuli kosmoksen syvyyksistä ja kaappasi määräysvallan elämäämme. Ihmiset ovat sen vankeja. Saalistaja on meidän herramme ja valtiaamme. Se on tehnyt meidät säyseiksi, avuttomiksi. Jos haluamme protestoida, se tukahduttaa protestimme. Jos haluamme toimia itsenäisesti, se vaatii, ettemme tee niin."

"Olet päässyt yksin omien ponnistustesi avulla siihen, mitä muinaisen Meksikon shamaanit kutsuivat teemojen teemaksi," don Juan sanoi. "Kaiken aikaa olen kiertänyt tätä aihetta kuin kissa kuumaa puuroa, vihjaillen sinulle, että joku pitää meitä vankeina. Me todellakin olemme vankeja! Muinaisen Meksikon shamaanien mielestä tämä on energeettinen fakta."

"Miksi tämä saalistaja on ottanut vallan tällä tavalla, don Juan?" kysyin. Siihen täytyy olla joku looginen selitys."

"Siihen on selitys," don Juan vastasi, "ja se on maailman yksinkertaisin selitys. Ne ottivat vallan, koska olemme niiden ruokaa, ja ne pusertavat meitä armotta, sillä me olemme niiden toimeentulo. Aivan samalla tavalla kuin me kasvatamme kanoja kanahäkeissä, gallineros, saalistajat kasvattavat meitä ihmishäkeissä, humaneros. Siksi niillä on aina ruokaa saatavilla."

"Ei, ei, ei, ei," kuulin itseni sanovan. "Tämä on absurdia, don Juan. Se, mitä sanot, on pöyristyttävää. Se ei kerta kaikkiaan voi olla totta, ei shamaanin, ei keskivertoihmisen eikä kenenkään mielestä."

"Miksi ei?" kysyi don Juan tyynesti. "Miksi ei? Koska se pöyristyttää sinua?"

"Et ole edes kuullut vielä kaikkia väitteitä," hän jatkoi. "Malta vielä vähän ja katso sitten, miltä sinusta tuntuu. Aion alistaa sinut hyökkäyksen kohteeksi. Toisin sanoen aion kohdistaa mieleesi hurjia hyökkäyksiä etkä sinä voi nousta ja lähteä, koska sinut on vangittu. Ei siksi, että minä pitäisin sinua vankina, vaan koska jokin sinussa estää sinua lähtemästä, kun taas toinen osa sinusta raivostuu suunnattomasti. Joten ryhdistäydy!"

"Haluan vedota analyyttiseen mieleesi," don Juan sanoi. "Ajattele hetki ja kerro minulle, millä tavalla selittäisit ristiriidan insinöörin älykkyyden ja hänen uskomusjärjestelmänsä typeryyden välillä, tai millä tavalla selittäisit hänen ristiriitaisen käyttäytymisensä typeryyden. Shamaanit uskovat, että saalistajat ovat antaneet meille uskomusjärjestelmänsä, ideamme hyvästä ja pahasta, meidän sosiaaliset tapamme. Saalistajat saavat aikaan menestyksiä ja epäonnistumisia koskevat toiveemme ja odotuksemme ja unelmamme. Ne ovat antaneet meille kateuden, ahneuden ja pelkuruuden. Saalistajat tekevät meistä omahyväisiä, itsekeskeisiä ja kaavoihin kangistuneita."

"Mutta kuinka ne voivat tehdä sen, don Juan?" kysyin. "Kuiskaavatko ne kaiken tämän korvaamme kun nukumme?"

"Ei, sitä ne eivät tee. Se olisi idioottimaista!" don Juan sanoi hymyillen. "Ne toimivat suunnattoman paljon tehokkaammin ja järjestyneemmin. Pitääkseen meidät kuuliaisina ja alistuvina ja heikkoina, saalistajat ryhtyivät hämmästyttävään manööveriin - hämmästyttävään tietenkin taistelevan strategin näkökulmasta. Kammottavaan manööveriin niiden näkökulmasta, jotka kärsivät siitä. Ne antoivat meille mielensä! Kuuletko minua! Saalistajat antoivat meille mielensä, josta tuli meidän mielemme. Saalistajan mieli on mielivaltainen, ristiriitainen, yrmeä, nykyisin täynnä pelkoa, että se keksitään millä hetkellä tahansa."

"Tiedän, että vaikka et ole koskaan nähnyt nälkää," hän jatkoi, "sinulla on huoli ruoasta, mikä ei ole mitään muuta kuin saalistajan huolta, sillä nykyisin se pelkää, että millä hetkellä tahansa sen manööveri paljastetaan ja siltä evätään ruoka. Mielen kautta, joka todellisuudessa on heidän mielensä, saalistaja tuo ihmisten elämään sitä, mikä on edullista niille. Ja tällä tavalla ne varmistavat tietyn turvallisuuden asteen, joka toimii puskurina niiden pelkoa vastaan."

Hän selitti, että shamaanit näkevät pikkulapset erityisinä valoahohtavina energiapalloina, joita huipulta pohjaan asti kattaa hohtava kelmu, ikään kuin muovinen suojus, joka on tiukasti asettunut energiakotelon päälle. Hän sanoi, että tämä hohtava tietoisuuden kalvo on se, mitä saalistajat käyttävät ja että kun ihminen saavuttaa aikuisuuden, kaikki mitä tietoisuuden hohtavasta kalvosta on jäljellä, on kapea reunus, joka ulottuu maasta varpaiden yläreunaan. Tämä reunus antaa ihmiskunnan jatkaa elämäänsä, mutta vain niukin naukin.

Sitten hän lausui jotain, joka kuulosti minusta kaikkein pahimmalta tähän mennessä. Hän sanoi, että tämä kapea tietoisuuden reunus on itseheijastelun voimakeskus, johon ihminen on auttamatta jäänyt kiinni. Meillä on tietoisuutta jäljellä ainoastaan itseheijastelun kohdassa ja käyttämällä sitä hyväkseen saalistaja saa aikaan tietoisuuden lieskoja, joita ne menevät syömään armottomalla saalistajan tavalla. Ne antavat meille älyttömiä ongelmia, jotka saavat nuo tietoisuuden lieskat nousemaan ja tällä menetelmällä pitävät meidät hengissä, jotta ruokkisimme niitä näennäisten ongelmiemme tuottamilla energialieskoilla.

"Mutta minkä takia muinaisen Meksikon shamaanit ja nykypäivän shamaanit, vaikka he näkevät saalistajan, eivät tee asialle mitään?" minä kysyin.

"Ei ole mitään, mitä sinä ja minä voisimme asialle tehdä," sanoi don Juan haudanvakavalla, surullisella äänellä. "Ainut asia, mitä voimme tehdä, on hankkia kurinalaisuutta niin paljon, että ne eivät koske meihin. Kuinka voisit pyytää lähimmäisiäsi harjoittamaan kurinalaisuuden ankaria toimia? He nauraisivat sinulle ja tekisivät sinusta pilaa ja agressiivisimmat hakkaisivat sinusta paskat pihalle. Eikä niinkään sen takia, että he eivät uskoisi. Syvällä sisimmässään jokaisessa ihmisessä on esi-isiltä peritty, syvä tietoisuus saalistajien olemassaolosta."

"Muinaisen Meksikon shamaanit," hän jatkoi, "näkivät saalistajan. Ja he kutsuivat sitä liitäjäksi, koska se ponnahtelee läpi ilman. Se ei ole kaunis näky. Se on suuri varjo, läpitunkemattoman tumma, musta varjo, joka pomppii ilman läpi. Sitten se laskeutuu latuskaisena maahan. Muinaisen Meksikon shamaanit olivat aika tavalla hämmentyneitä sen ilmaantumisesta maahan. He järkeilivät, että ihmisen on jossain vaiheessa täytynyt olla ehjä olento, jolla on ollut suunnaton käsityskyky ja joka on kyennyt sellaisiin tietoisuuden urotekoihin, jotka nykyisin ovat tarunomaisia legendoja. Ja sitten kaikki näyttää hävinneen ja nykyisin meillä on vaisu ihminen."

"Yritän sanoa, että se, mitä meillä on vastassamme, ei ole mikään alkeellinen saalistaja. Se on hyvin älykäs ja organisoitunut. Se noudattaa järjestelmällistä menetelmää tehdäkseen meistä mitättömiä. Ihminen on tarkoitettu olemaan maaginen olento, mitä se ei enää ole. Hän on keskinkertainen pala lihaa. Ihmisellä ei enää ole muita unelmia kuin mitä on eläimellä, joka on kasvatettu lihakimpaleeksi: arkipäiväisiä, sovinnaisia, heikkoja."

"Tämä saalistaja ei ole meille täysin näkymätön. Luulen, että lapsina me näemme sen ja päätämme, että se on niin kaamea, että emme halua ajatella sitä. Lapsilla voisi tietysti olla halua keskittää huomionsa siihen, mutta kaikki heidän ympärillään kieltävät heitä tekemästä niin."

"Ainut vaihtoehto, mikä ihmiskunnalla on," hän jatkoi," on kurinalaisuus. Kurinalaisuus on ainut pelote. Mutta kurinalaisuudella en tarkoita ankaria rutiineja. En tarkoita sitä, että pitäisi herätä joka aamu klo 5.30 ja heittää kylmää vettä päälle kunnes olet sininen. Shamaanit tarkoittavat kurinalaisuudella sitä, että heillä on kyky kohdata tyynesti kaikki asiat, jotka eivät ole odotustemme mukaisia. Heille kurinalaisuus on taito: taito kohdata äärettömyys perääntymättä, ei sen takia, että he olisivat kovia tai karskeja vaan koska he ovat täynnä ihmetystä ja kunnioitusta."

"Shamaanit sanovat, että kurinalaisuus tekee hohtavan tietoisuuden kalvon syötäväksi kelpaamattomaksi liitäjille," don Juan sanoi, tutkien kasvojani kuin etsien epäuskon merkkejä. "Seuraus on, että saalistajat hämmentyvät. Luulisin, että pahanmakuinen hohtava tietoisuuden kalvo ei ole osa niiden tietoutta. Hämmennyksensä jälkeen niillä ei ole muuta neuvoa, kuin pidättyä jatkamasta katalaa puuhaansa."

"Jos saalistajat jättävät hohtavan tietoisuuden kalvon jonkin aikaa syömättä," hän jatkoi, "se jatkaa kasvamista. Jos yksinkertaistan tämän asian äärimmilleen, voin sanoa, että shamaanit kurinalaisuutensa avulla pitävät saalistajat riittävän kauan aikaa loitolla, jotta heidän tietoisuuden hohtava kalvonsa ehtii kasvaa varpaiden tason yläpuolelle. Kun se kerran on kasvanur varpaiden tason yläpuolelle, se jatkaa kasvamistaan luonnolliseen kokoonsa. Muinaisen Meksikon shamaaneilla oli tapana sanoa, että se kasvaa kuin puu. Jos sitä ei leikata, se kasvaa luonnolliseen kokoonsa ja voimaansa. Kun tietoisuus saavuttaa tason, joka on varpaiden tasoa korkeampi, tietoisuuden huikeat manööverit tulevat luonnollisiksi asioiksi."

"Noiden shamaanien loistava juoni," don Juan jatkoi, "oli kuormittaa liitäjän mieltä kurinalaisuudella. He saivat selville, että jos he rasittavat liitäjän mieltä sisäisellä hiljaisuudella, vieras installaatio pakenee; ja jokainen, joka on syventynyt tämän manööverin harjoittamiseen, saa täyden varmuuden mielen vieraasta alkuperästä.Voin vakuuttaa sinulle, että vieras installaatio tulee takaisin, mutta ei yhtä voimakkaana ja alkaa prosessi, jossa liitäjän mielen pakomatkoista tulee rutiinia aina siihen päivään asti, kun se pakenee lopullisesti. Surullinen päivä todellakin! Se on päivä, jolloin sinun on luotettava omiin neuvoihisi, jotka ovat lähes nolla. Ei ole ketään, joka kertoisi sinulle, mitä tehdä. Ei ole vierasta alkuperää olevaa mieltä sanelemassa typeryyksiä, joihin olet tottunut."

"Opettajallani, naguaali Julianilla, oli tapana varoitella kaikki oppilaitaan," don Juan jatkoi, "että tämä on shamaanin elämän kovin päivä, sillä se todellinen mieli, joka meille kuuluu, on kaikkien elämänkokemustemme määrästä, koko elämän jatkuneen määräysvallan jälkeen, muuttunut ujoksi, epävarmaksi ja vältteleväksi. Henkilökohtaisesti sanoisin, että shamaanin todellinen taistelu alkaa sinä hetkenä. Muu on pelkkää valmistautumista."

"Kurinalaisuus rasittaa vierasperäistä mieltä suunnattomasti," hän vastasi. "Joten kurinalaisuutensa avulla shamaanit kukistavat vieraan installaation."

"Aion antaa liitäjän mielelle, jota kannat sisälläsi, vielä yhden iskun. Aion paljastaa sinulle erään merkillisimmän salaisuuden shamanismissa. Aion kuvata sinulle löydöksen, jonka todentamiseen ja vahvistamiseen shamaaneilta meni tuhansia vuosia."

Hän katsoi minuun ja hymyili pahaenteisesti. "Liitäjän mieli pakenee lopullisesti," hän sanoi, "kun shamaani onnistuu tarttumaan siihen värisevään voimaan, joka pitää meitä koossa energiakenttien rykelmänä. Jos shamaani ylläpitää tätä painetta riittävän kauan, liitäjän mieli pakenee tappion kärsineenä. Ja juuri tämän sinä tulet tekemään: pitämään kiinni energiasta, joka pitää sinua koossa."

"Tänä yönä sinä olet todella onnistunut saamaan minut pyörälle päästä," sanoin.

"Sinua raastaa sisäinen taistelu," don Juan sanoi. "Syvällä sisimmässäsi tiedät, että et pysty torjumaan sopimusta, jonka mukaan arvokas osa sinusta, hohtava tietoisuuden kalvo, toimii hämäränä ravinnonlähteenä totta kai hämäränä pysyville entiteeteille. Ja toinen osa sinusta nousee kaikin voimin vastustamaan tätä tilannetta."

"Shamaanien vallankumous on se," hän jatkoi, "että he kieltäytyvät kunnioittamasta sopimuksia, joihin he eivät ole ottaneet osaa. Kukaan ei ole koskaan kysynyt minulta, suostunko siihen, että erilaisen tietoisuuden omaavat olennot syövät minua. Vanhempani saattoivat minut tähän maailmaan vain ollakseni ruokaa ja siitä tarinasta on tultava loppu."

MAAGISET LIIKKEET-KIRJA

Liitäjät ovat vallanneet kuudennen vitaalikeskuksen, päälaen. Maagiset liikkeet-kirjassa s. 111-112 asiaa kuvataan seuraavasti:

Kuudes keskus päälaella oli don Juanin mukaan jotain luonnotonta tai vieläkin pahempaa, ja hän kieltäytyi ehdottomasti olemasta sen kanssa missään tekemisissä. Hän selitti, ettei sen liike ollut pyörivä, kuten energiapyörteiden, vaan heilurimainen, edestakainen liike, joka jotenkin muistutti sydämen lyöntejä.

"Miksi sen keskuksen energia on niin erilainen, don Juan?" kysyin häneltä.

"Kuudes energiakeskus," hän sanoi, "ei täysin kuulu ihmiselle. Me ihmiset olemme niin sanoakseni piirityksen alaisia. Vieras tunkeutuja, näkymätön saalistaja, on vallannut sen keskuksen. Ja ainoa tapa voittaa saalistaja on vahvistaa kaikkia muita keskuksia."

"Eikö ole hiukan vainoharhaista ajatella, että me olemme piiritettyjä?" minä kysyin.

"Ehkä sinusta, mutta ei missään nimessä minusta," hän vastasi. "Minä näen energian ja minä näen, että energia ei aaltoile päälaen keskuksessa samaan tapaan kuin muiden keskusten energia. Sillä on edestakainen liike, joka on aivan inhottava ja vieras. Minä näen myös, että noidalla, joka on pystynyt voittamaan mielen - jota noidat kutsuvat vieraaksi installaatioksi - päälaen keskuksen energia on muuttunut täsmälleen samalla lailla aaltoilevaksi kuin muutkin keskukset."

Seuraava artikkeli on suomennettu Armando Torresin kirjasta Encounters with the nagual- Conversations with Carlos Castaneda (Naguaalin kohtaamisia - keskusteluja Carlos Castanedan kanssa)

AISTIMISJÄRJESTELMÄN YHDENMUKAISUUS

Eräänä iltapäivänä Carlos puhui meille muutamista aistimisen ominaispiirteistä. Hän kertoi meille, että ihmiset ovat perineet dinosauruksilta ominaisuuden, jonka mukaan taivas nähdään sinisen värisenä. Hän väitti, että sukulaisemme kädelliset puolestaan näkevät sen keltaisena.

Vastatessaan jonkun osallistujan kysymykseen hän kuvasi maailman, jossa elämme, 'tulkintayksiköiden kasaumaksi'.

Tajuttuaan, että tämä määritelmä oli kuulijoille epäselvä, hän selitti:

"Ihminen kuuluu kädellisten ryhmään. Hänen suuri onnensa on , että tarkkaavaisuuden ja analysoinnin kyvystään johtuen hän voi saada ainutlaatuisia todisteita tietoisuudesta. Tapamme tulkita hankaloittaa kuitenkin aina puhdasta aistimista. Tästä syystä todellisuutemme mukauttaa itsensä kuvaukseemme."

"Shamaanien päämäärä on aistia kaikki, mikä ihmiselle on mahdollista. Koska emme voi päästä irti biologisista edellytyksistämme, olkaamme yleviä apinoita!"

"Ainut tie mitä meillä on tietoisuutemme täydellistämiseksi, on huomio," hän lisäsi.

Tuona samana iltana minulla oli mahdollisuus keskustella hänen kanssaan ja pyysin häntä opettamaan selityksensä minulle pienempinä palasina.

Hän kertoi, että biologisista edellytyksistämme johtuen me kaikki toimimme aistimisen yksiköinä. Ja meidän on mahdollista toteuttaa 'huomion ihme: aistimisjärjestelmän yhdenmukaisuus."

"Mitä tarkoittaa 'aistimisen yksikkö'?", kysyin.

"Se tarkoittaa, että koska olemme itsenäisiä olentoja, aistimisemme voi myös olla itsenäistä. Mutta sitä se ei ole, sillä sen jälkeen kun pääsimme sopimukseen lähimmäistemme kanssa, me kaikki aistimme samalla tavalla. Tämä ainutlaatuinen kyky, joka alkoi vapaaehtoisena sopimuksena ja jonka tarkoitus oli eloonjääminen, on johtanut siihen, että se kahlitsee meidät omaan kuvaukseemme."

Hän selitti, että Kotkan virtausten kulku on aina tuoretta ja hämmentävää, mutta emme näe sitä, koska elämme kolmen askelman erottamana todellisesta maailmasta: myötäsyntyisen tunteellisuutemme, biologisen tulkintamme ja sosiaalisen sopimuksemme.

Nuo askelmat eivät esiinny samanaikaisesti, mutta niiden nopeus ylittää kaiken, mitä tietoisesti päätämme; tästä johtuen otamme aistimamme maailman totuutena.

Pyysin häntä antamaan esimerkin.

Hän vastasi:

"Kuvittele, että tällä hetkellä tarkkailet Kotkan virtausten rykelmää. Muutat sen automaattisesti aistimukseksi, jossa on ominaisuuksia kuten valoisuus, ääni, liike, jne. Sitten muisti puuttuu asiaan ja sen velvollisuus on antaa kaikelle merkitys ja tunnistat virtausten ryhmän esimerkiksi toiseksi ihmiseksi. Lopuksi sosiaalinen inventaariosi luokittelee sen verraten henkilöä niihin, jotka tunnet; tämä luokittelu auttaa sinua tunnistamaan hänet. Olet jo hyvän matkan päässä aidosta todellisuudesta, joka on sanoin kuvaamaton, koska se on ainutkertainen."

"Sama tapahtuu kaikelle, mitä näemme. Ymmärryksemme on tulosta pitkästä prosessista, jossa puhdistamme ja kuorimme kerman, kuten don Juan tapasi sanoa. Me kuorimme kerman kaikesta ja sillä tavalla muovaamme meitä ympäröivää maailmaa siinä määrin, että alkuperäisestä on jäljellä hyvin vähän. Vaikka tämä tilanne auttaakin meitä elämään paremmissa olosuhteissa, se myös kahlehtii meidät omaan luomukseemme ja tekee meistä ennalta arvattavia."

"Kun me yhdenmukaistamme kokoomapisteemme, sallimme itsemme aistia ainoastaan niitä asioita, jotka eivät ole vastoin ennalta omaksuttuja käsityksiämme maailmasta. Olemme kuin hevoset, jotka opittuaan tien eivät enää voi nauttia vapaudestaan; ne ainoastaan toistavat toimintamalliaan. Tämä yhdenmukaisuus on pelottavaa, se on liikaa. Ala ajatella! Jotain puuttuu!"

Hän väitti, että jokainen ennalta omaksuttu ajatus, jopa niinkin yksinkertainen, kuin nimet, joita annamme asioille, pitävät meidät kytköksissä järkeen, sillä ne pakottavat meidät luomaan arvioinnin mekanismeja.

"Kun esimerkiksi sanot: 'Uskon Jumalaan', niin tosiasiassa sanot: 'Ne kertoivat minulle tiettyjä ideoita ja olen päättänyt mukautua niihin; nyt jopa tapan niiden puolesta'. Joten et ole se, joka päättää! Muut, juurrutetut käsitykset päättävät."

"Ideaalista olisi, että päätät itse elämästäsi lähtökohtana omat kokemuksesi. Jos uskomuksesi tukahduttavat sinussa jotain, ole varuillasi! Kaikki mikä ei tee sinusta vapaata, kahlitsee sinua."

"Keskittymisellä ihmisen inventaarin tiettyihin aspekteihin on kaksi seurausta: se tekee meistä oman alamme asiantuntijoita, mutta samalla se kangistaa energiakanavamme, jotka sitten reagoivat vain tiettyihin virikkeisiin, kyllästäen meidät käsityksillä ja mielipiteillä."

"Soturilla ei ole varaa ihmisten tapojen seuraamisen ylellisyyteen eikä hän voi olla reaktionäärinen, sillä hänen vapautensa tarkoittaa muiden vaihtoehtojen harjoittelemista."

Kysyin häneltä, mitä vaihtoehtoja hän tarkoitti, mutta hän taputti minua harteille ja sanoi, että oli liian myöhä.

"Jatkamme jonain toisena päivänä."

TIETOISUUDEN SAALISTAJAT

Jatkoimme keskustelua vasta useamman vuoden kuluttua. Tällä kertaa - eräässä hänen vapaamuotoisista tapaamisistaan - Carlos otti esiin aivan uuden ja pelottavan käsitteen, joka sai aikaan mitä kiihkeintä sananvaihtoa.

"Ihminen," hän sanoi, "on maaginen olento, hänellä on samanlainen kyky lentää maailmankaikkeuteen kuin millä tahansa muulla niistä miljoonista tietoisuuksista, joita on olemassa. Mutta jossain historiansa vaiheessa hän kadotti vapautensa. Nyt hänen mielensä ei enää ole hänen omansa, se on implantti."

Hän väitti, että ihmisiä pitää panttivankina ryhmä kosmisia entiteettejä, jotka ovat antaumuksellisia saalistajia ja joita shamaanit kutsuvat 'liitäjiksi' ('flyers').

Hän sanoi, että muinaisten näkijöiden keskuudessa tämä oli hyvin salainen aihe, mutta eräästä enteestä johtuen hän oli tajunnut, että oli tullut aika paljastaa se. Enne oli kuva, jonka oli ottanut hänen ystävänsä Tony, kristitty buddhalainen. Siinä oli terävästi piirtynyt tumman ja uhkaavan olennon hahmo, joka leijui Teotihuacanin pyramideille kokoontuneen uskovien joukon yläpuolella.

"Ryhmäni ja minä päätimme, että on aika antaa teidän tietää todellinen tilanteemme sosiaalisina olentoina, jopa kaiken sen epäluulon uhalla, jota tämä tieto saattaa synnyttää yleisössä."

Kun minulla oli tilaisuus, pyysin häntä kertomaan enemmän liitäjistä ja sitten hän kertoi minulla erään don Juanin maailman pelottavimmista piirteistä: meitä pitävät vankeina olennot, jotka tulivat maailmankaikkeuden ääristä ja ne hyödyntävät meitä yhtä kevyesti kuin me hyödynnämme kanoja.

Hän selitti:

"Se maailmankaikkeuden osa, joka on meidän saavutettavissa, on kahden radikaalisti erilaisen tietoisuuden toimintakenttä. Toinen, joka pitää sisällään kasvit ja eläimet ja myös ihmiset, on valkeansävyinen tietoisuus; se on nuori ja kehittää energiaa. Toinen on äärettömän paljon vanhempi ja enemmän loismainen tietoisuus ja omaa huikean määrän tietoa."

"Paitsi ihmisiä ja muita olentoja, jotka asuttavat tätä maata, maailmankaikkeudessa on valtava valikoima epäorgaanisia olentoja. Ne ovat läsnä meidän keskuudessamme ja toisinaan ne ovat nähtävissä. Me kutsumme niitä haamuiksi tai kummituksiksi. Yhtä noista lajeista näkijät kuvaavat valtaviksi, mustiksi, lentäviksi hahmoiksi. Jossain vaiheessa ne saapuivat tänne kosmoksen syvyyksistä ja löysivät maailmastamme tietoisuuden keitaan. Ne ovat erikoistuneet 'lypsämään meitä'."

"Tämä on uskomatonta!" parahdin.

"Tiedän, mutta se on rehellinen ja pelottava totuus. Etkö ole koskaan ihmetellyt ihmisten energeettisiä ja emotionaalisia ylä- ja alamäkiä? Se on saalistaja, joka ilmaantuu aika ajoin keräämään osuutensa tietoisuudestamme. Ne jättävät vain sen verran, että voimme jatkaa elämää ja toisinaan ei edes sitä."

"Mitä tarkoitat?"

"Joskus ne ottavat liian paljon ja henkilö tulee vakavasti sairaaksi ja voi jopa kuolla."

En voinut uskoa kuulemaani.

"Tarkoitatko, että meidät syödään elävältä?" kysyin.

Hän hymyili.

"Eivät ne kirjaimellisesti 'syö' meitä, mutta se mitä ne tekevät, on värähtelyn siirto. Tietoisuus on energiaa ja ne voivat virittyä meidän kanssamme. Koska ne ovat luonnostaan aina nälkäisiä ja me toisaalta pursuamme hohdetta, virittymisen tulosta voidaan kuvata energian ryöstönä."

"Mutta miksi ne tekevät niin?"

"Koska kosmisella tasolla energia on vahvinta valuuttaa ja me kaikki haluamme sitä. Me ihmiset olemme elinvoimainen laji, tupaten täynnä ravintoa. Jokainen elävä olento syö muita olentoja ja vahvimmat selviytyvät aina voittajina. Kuka sanoi, että ihminen on ravintoketjun huipulla? Tämä ajatus voi olla peräisin vain ihmisiltä. Epäorgaanisille olennoille me olemme saaliita."

Huomautin, että minusta oli uskomatonta, että entiteetit, jotka ovat jopa tietoisempia kuin me, voivat olla niin valtavan saaliinhimoisia.

Hän vastasi:

"Mutta mitä kuvittelet tekeväsi, kun syöt salaatinlehden tai häränpihvin? Sinä syöt elämää! Herkkätunteisuutesi on tekopyhää. Kosmiset saalistajat eivät ole yhtään sen enemmän eikä vähemmän julmia kuin mitä me olemme. Kun vahvempi laji hyödyntää toista, heikompaa lajia, se auttaa sen energiaa kehittymään."

"Olen jo sanonut sinulle, että maailmankaikkeudessa on vain sotaa. Ihmisten yhteenotot ovat vain heijastusta siitä, mitä tapahtuu tuolla jossain. On normaalia, että laji yrittää hyödyntää toista; soturi ei protestoi vaan yrittää selviytyä."

"Ja kuinka ne hyödyntävät meitä?"

"Tunteidemme kautta, sopivasti ohjaamalla sisäistä dialogiamme. Ne ovat muovanneet sosiaalisen miljöömme siten, että me kaiken aikaa sinkoamme tunteiden aaltoja, jotka imetään välittömästi. Kaikkein eniten ne pitävät egon kahnauksista; niille ne ovat herkullisia suupaloja. Tuollaiset tunteet ovat samanlaisia kaikkialla maailmankaikkeudessa, missä niitä ilmenee ja liitäjien aineenvaihdunta on oppinut käyttämään niitä."

"Jotkut hyödyntävät meitä himokkuutemme, kiukkumme tai pelkomme vuoksi; toiset pitävät enemmän herkistä tunteista kuten rakkaudesta tai ihastuneisuudesta. Mutta ne kaikki tavoittelevat samaa asiaa. Normaalisti ne käyvät pään, sydämen tai vatsan alueiden kimppuun, joissa meillä on varastoituna energiamme paksuimmat osat."

"Käyvätkö ne myös eläinten kimppuun?"

"Nämä otukset käyttävät kaikkea saatavilla olevaa, mutta ne pitävät enemmän järjestyneestä tietoisuudesta. Ne imevät eläimiä ja kasveja niihin huomionsa osiin, jotka eivät ole kovin kiinteitä. Ne hyökkäävät jopa muiden epäorgaanisten olentojen kimppuun, mutta ne voivat nähdä liitäjät ja kaihtavat niitä, kuten me kaihdamme hyttysiä. Ainoastaan ihmiset ovat jääneet täydellisesti niiden ansaan."

"Kuinka on mahdollista, että kaikki tämä tapahtuu huomaamattamme?"

"Koska perimme vaihtokaupan noiden olentojen kanssa melkein kuin geneettisenä olotilana ja se tuntuu meistä luonnolliselta. Kun ihminen syntyy, äiti huomaamattaan uhraa lapsen kuin ruoan, sillä myös äidin mieltä kontrolloidaan. Lapsen kastaminen on kuin allekirjoittaisi sopimuksen. Siitä alkaen äiti paneutuu asentamaan hyväksyttäviä käyttäytymismalleja; hän taltuttaa lapsen, heikentää hänen taistelevaa puoltaan ja muuttaa hänet lauhkeaksi lampaaksi."

"Jos pojalla on riittävästi energiaa torjua tuo jujutus, mutta ei tarpeeksi kulkeakseen soturin tietä, hänestä tulee kapinallinen tai sosiaalisesti huonosti sopeutunut."

"Liitäjien etulyöntiasema pohjautuu tietoisuuden tasojemme eroavuuteen. Ne ovat hyvin voimakkaita ja laaja-alaisia olentoja; se mielikuva, mikä meillä on niistä, on verrattavissa siihen, mikä muurahaisilla on meistä."

"Niiden läsnäolo on kuitenkin piinallista ja voit arvioida sitä useilla eri tavoilla. Esimerkiksi kun ne yllyttävät meitä rationaalisuuden tai epäilyn puuskiin tai kun meidät taivutetaan rikkomaan omia päätöksiämme. Mielisairaat huomaavat ne hyvin helposti - sanoisin, että liian helposti - sillä he tuntevat fyysisesti, kuinka nämä olennot asettuvat heidän olkapäilleen aiheuttaen vainoharhaisuutta. Itsemurhassa on liitäjien leima, sillä liitäjän mielessä on potentiaali murhaan."

"Sanot, että se on vaihtokauppa, mutta mitä me hyödymme tällaisesta rosvouksesta?"

"Vastineeksi energiastamme liitäjät ovat antaneet meille mielemme, pyrkimyksemme ja egomme. Niiden mielestä me emme ole orjia vaan eräänlaisia palkkatyöläisiä. Ne myönsivät nämä etuisuudet alkukantaiselle lajille ja antoivat meille ajattelemisen lahjan, mikä sai meidät kehittymään; todellakin, ne ovat sivistäneet meidät. Ilman niitä piileskelisimme vieläkin luolissa tai kyhäimme pesiä puunlatvoihin."

"Liitäjät hallitsevat meitä tottumustemme ja tapojemme avulla. Ne ovat uskonnon tekijöitä, historian luojia. Kuulemme niiden äänen radiossa ja luemme niiden ajatuksia sanomalehdistä. Ne hallitsevat kaikkia tiedonvälityksen menetelmiä ja uskomusjärjestelmiämme. Niiden strategia on loistava. Esimerkiksi kerran oli rehellinen mies, joka puhui rakkaudesta ja vapaudesta; ne ovat muuttaneet sen itsesääliksi ja nöyristelyksi. Ne tekevät sen kaikille, jopa naguaaleille. Tästä syystä shamaanin työ on yksinäistä."

"Vuosituhannen ajan liitäjät ovat valmistaneet suunnitelmia kollektivoida meidät. Kerran oli aika, jolloin niistä tuli niin häpeämättömiä, että ne näyttäytyivät ihan julkisesti; ja ihmiset tekivät kiviin kuvauksia niistä. Ne olivat pimeitä aikoja; niitä oli kaikkialla. Mutta nykyisin niiden strategia on tullut niin älykkääksi, että emme edes tiedä, että ne ovat olemassa. Menneisyydessä ne saivat meidät koukkuun hyväuskoisuutemme avulla, nykyisin ne käyttävät materialismiamme. Ne ovat vastuussa nykyihmisen halusta olla ajattelematta itse; tarkkailepa vain, miten kauan joku sietää hiljaisuutta!"

"Miksi ne muuttivat strategiaansa?"

"Koska näinä aikoina niitä uhkaa suuri vaara. Ihmiskunta on hyvin nopeassa ja kiinteässä yhteydessä ja tieto voi saavuttaa jokaisen. Joko niiden täytyy täyttää meidän päämme ja pommittaa meitä päivin ja öin kaikenlaisilla suggestioilla tai sitten tulee joku, joka ymmärtää ja varoittaa muita."

"Mitä tapahtuisi, jos kykenisimme vastustamaan noita olentoja?"

"Yhdessä viikossa me elvyttäisimme elinvoimamme ja hehkuisimme taas. Mutta tavallisina ihmisinä emme voi ajatella tuota mahdollisuutta, sillä se merkitsisi kaiken sen vastustamista, mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää. Shamaaneilla on onneksi yksi ase: kurinalaisuus."

"Epäorgaanisten olentojen kohtaaminen tapahtuu asteittain. Alussa emme huomaa niitä. Mutta oppilas alkaa nähdä niitä unissaan ja sitten ollessaan valveilla - mikä voi tehdä hänet hulluksi, ellei hän opi toimimaan soturin tavoin. Sitten kun hän ymmärtää, hän voi haastaa ne."

"Shamaani manipuloi vierasta mieltä muuttuen energian metsästäjäksi. Tässä tarkoituksessa ryhmäni ja minä olemme muovanneet tensegrity-harjoitukset massoja varten. Niissä on voima vapauttaa meidät liitäjän mielestä."

"Tässä mielessä shamaanit ovat pyrkyreitä. He käyttävät hyväkseen saamaansa ärsykettä ja sanovat vangitsijoilleen: 'Kiitos kaikesta, nähdään myöhemmin! Sopimus, jonka teitte, oli esi-isieni kanssa, ei minun.' Rekapituloidessaan elämäänsä he kirjaimellisesti sieppaavat ruoan liitäjän suusta. Se on kuin menisi kauppaan ja palauttaisi tuotteen kauppiaalle, vaatien rahoja takaisin. Epäorgaaniset olennot eivät pidä siitä, mutta ne eivät mahda sille mitään."

"Meidän etumme on, että olemme korvattavissa, joka puolella on runsaasti ruokaa! Täydellisen valppauden tila, mikä ei ole mitään muuta kuin kurinalaisuutta, saa huomiossamme aikaan sellaiset olosuhteet, että emme enää maistu hyviltä noiden olentojen mielestä. Tässä tilanteessa ne kääntyvät pois ja jättävät meidät rauhaan."

MIELEN VAPAUTTAMINEN

Eräässä toisessa keskustelussa Carlos sanoi, että järkemme on vieraan mielen sivutuotetta eikä meidän tulisi luottaa siihen. Minun mielenlaadullani varustetun oli hyvin vaikea hyväksyä tätä seikkaa.

Kun kysyin häneltä tästä, hän selitti, että se, mitä soturit hyljeksivät, ei ole järjen kyky tehdä johtopäätöksiä, vaan tapa, jolla se on tyrannisoinut elämäämme ikään kuin se olisi ainut vaihtoehto.

"Järkiperäisyys saa meidät tuntemaan kuin olisimme kiinteitä kappaleita ja alamme antaa suurinta painoarvoa käsitteille kuten 'todellisuus'. Kun kohtaamme epätavallisia tilanteita, kuten ne, joiden kimppuun shamaani käy, selitämme itsellemme: 'Se ei ole järkevää', ja näyttää siltä, kuin olisimme sanoneet kaiken, mitä on sanottavaa."

"Mielemme maailma on suvaitsematon, mutta hauras. Muutaman vuoden jatkuvan käytön jälkeen itsestä tulee niin raskas, että on terveen järjen mukaista antaa sen levätä, jotta voimme jatkaa eteenpäin."

"Jotta soturi voisi raivata tilaa uusille asioille, hän taistelee murtaakseen maailman kuvauksen, joka on iskostettu häneen. Hänen sotansa on itseä vastaan. Tässä tarkoituksessa hän yrittää olla pysyvästi tietoinen potentiaalistaan. Koska aistihavaintojen sisältö riippuu kokoomapisteen sijainnista, soturi yrittää kaikin voimin löyhentää pisteen kiinnittymistä. Sen sijaan, että hän loisi kultin pohdinnoistaan, hän kiinnittää huomionsa tiettyihin soturin tien olettamuksiin."

"Nuo olettamukset sanovat, että ensinnäkin vain korkea energiataso voi mahdollistaa asianmukaisen toiminnan maailman kanssa. Ja toiseksi: rationaalisuus on seurausta kokoomapisteen kiinnittymisestä järjen kohtaan ja että kohta muuttuu, kun saavutamme sisäisen hiljaisuuden. Kolmanneksi: valoa hohtavassa kentässä on muitakin sijainteja, jotka ovat yhtä pragmaattisia kuin järki. Neljänneksi: kun saavutamme katsantokannan, joka sisältää sekä järjen että sen parin, hiljaisen tiedon keskuksen, sellaiset käsitteet kuin totuus ja valhe, lakkaavat toimimasta ja käy ilmiselväksi, että ihmisen todellinen ongelma on, onko hänellä energiaa vai eikö ole."

"Shamaanit järkeilevät toisella tavalla kuin tavalliset ihmiset. Heille huomion ankkuroiminen on hulluutta ja sen saaminen notkeaksi tervettä järkeä. He kutsuvat kokoomapisteen kiinnittämistä ei-tavanomaisiin paikkoihin 'näkemiseksi'. Tervejärkisyys on pakollista, mutta he ovat huomanneet, että rationaalisuus ei aina ole tervejärkistä. Tervejärkisenä pysyminen on omaehtoinen teko, kun taas järkevyys on vain huomion kiinnittämistä kollektiivisesti hyväksytylle alueelle."

"Vastustavatko shamaanit sitten järkeä?"

"Olen jo sanonut sinulle: he vastustavat sen diktatuuria. He tietävät, että järjen keskus voi viedä meidät hyvin pitkälle. Absoluuttinen järki on säälimätön, se ei pysähdy puolitiehen; sen takia ihmiset pelkäävät sitä. Jos kykenemme keskittämään siihen järkähtämättömän huomiomme, se synnyttää velvollisuuden olla moitteeton, sillä ei ole järkevää olla olematta moitteeton. Tehdä asiat moitteettomasti on tehdä kaikki, mikä on inhimillisesti mahdollista ja hieman enemmän. Tästä syystä myös järki saa kokoomapisteen liikkumaan."

"Soturin tien vaatimusten puitteissa toimiaksesi tarvitset selkeän päämäärän, rohkeutta ryhtyä tehtävään sekä lannistumattoman intention. Jos katsot ympärillesi, huomaat, että useimmat 'järjen' ihmiset eivät tosiasiassa sijaitse sen keskuksessa, vaan sen reuna-alueilla."

"Miksi?"

"Koska heiltä puuttuu energiaa. Heidän aukkonsa estävät heitä hankkimasta objektiivisuutta. Heidän huomionsa on liian häilyvä ja tästä syystä heidän havaintonsa ovat sekasikiöitä, ne ovat epäselviä. He ajelehtivat kuin peräsimetön vene virrassa, tunteidensa armoilla ja ilman selvää näkymää kummastakaan rannasta - puhtaan järjen rannasta toisella puolella, abstraktin rannasta toisella."

"Se mitä edellytetään modernilta soturilta, on energian hankinnan ylläpitäminen kunnes hänen huomionsa voi soljua järjen ja hiljaisen tiedon välillä. Kun se liikkuu tällä tavalla, hän on tervejärkisempi kuin koskaan ja kuitenkaan hän ei ole rationaalinen olento. Riippumatta siitä, kumman sijainnin hän omaksuu, hänellä on aina näkymä toiselle puolelle ja hänen näkemyksissään on perspektiiviä ja syvyyttä. Shamaanit kuvaavat tätä tilaa termeillä 'olla kaksinkertainen' tai 'mielen vapauttaminen'."

"Voimme päästä hiljaiseen tietoon täsmälleen samalla tavalla kuin meidän opettajamme opettivat meitä pääsemään järkeen: perehtymällä. Se on kuin hallitsisi sillan molempia päitä. Toiselta puolelta voit nähdä järjen sopimusten verkostona, joka muuntaa kollektiiviset tulkinnat huolten tullin kautta terveeksi järjeksi. Toiselta puolelta voit tuntea hiljaisen tiedon ehtymättömänä, luovana tummuutena, joka levittäytyy säälittömyyden kynnyksen tuolle puolen. Ylitettyään tämän kynnyksen muinaiset shamaanit saapuivat puhtaan ymmärryksen lähteelle."

"Kaksinkertaisena oleminen on yhteyden luomista itsen kanssa, virtausta kahden pisteen välillä. Se on jotain, mitä on melkeinpä mahdotonta kuvata, mutta jonka oppilas kokee heti kun saa säästettyä riittävästi energiaa. Siitä alkaen hän oppii, kuinka toimia järjen kanssa kuin vapaan olennon kanssa, ei syvästi kunnioittaen, mutta ei myöskään nöyristellen. Hän saavuttaa jotain, jota don Juan kutsui 'intensiteetiksi'; se on kykyä varastoida aistitietoa kimppuina."

Minulle 'intensiteetin' käsite oli täysin hämärä. Pyysin häntä selittämään sitä enemmän.

Hän vastasi, että aistiminen muodostuu sisällöstä ja intensiteetistä. Äärimmäiset tilanteet, kuten yhtäkkinen tieto vaarasta, kuoleman läheisyys tai voimakasvien vaikutus, synnyttävät suuren intensiteetin. Shamaani oppii, kuinka varastoida nuo kokemukset kokoomapisteen liikkeeseen.

Hän lisäsi, että tiedon tiellä suositellaan lajimme sosiaalista kanssakäymistä koskevien pyrkimystemme muuttamista, energian vetämistä pois jokapäiväisestä elämästä ja keskittymistä tilanteisiin, jotka edellyttävät elämistä intensiivisellä tavalla.

"Se on ihmisen paluuta ihmeeseen, voimaan, siihen, mistä hän on uneksinut; hänen uudelleenkytkemistään ihmetykseen ja kykyyn luoda. Tämä murtuma on ainut asia, joka voi vapauttaa meidän hehkumme aistimisjärjestelmämme yhdenmukaisuudesta."

Artikkeli perustuu Castanedan ja hänen naispuolisten kumppaneidensa luennoilla esittämään materiaaliin.

NUO HEHKUA LITKIVÄT LIITÄJÄT

Don Juanilla oli selitys, että maailma, maailmankaikkeus, jossa elämme, on kaksijakoinen. "On olemassa maailmankaikkeus, joka on rinnakkainen meidän maailmankaikkeudellemme ja jossa on tietoisuutta, mutta ei kehoa, organismia. Ja jossa energia liikkuu paljon hitaammin kuin meidän maailmankaikkeudessamme. Me olemme matkaajia. Me olemme liikkeessä. Ensimmäinen askel on mennä tähän toiseen maailmankaikkeuteen - epäorgaanisten olentojen - 'serkkujen' kuten don Juan niitä kutsui - maailmankaikkeuteen . Ne kiihdyttävät vauhtiaan kun taas me hidastamme omaamme.

Ongelma on siinä, että maailmankaikkeus yleisesti ottaen on saalistava. Ja jossain tuolla on olentoja, joilla ei ole kehoa, mutta joilla on uskomaton tietoisuus ja jotka syövät meitä kuin kanoja. Ne eivät hotki lihaksia tai elimiä vaan tietoisuuden hehkua.

Vanhat tietäjät näkivät, että kun ihminen nukkuu ja näkee unta, hänen kokoomapisteensä siirtyy. Ja mitä kauemmas tavanomaisesta paikasta, sitä kummallisempia ovat unet. He käyttivät kasveja, muita aineita, mitä ikinä löysivät, siirtääkseen tätä pistettä. He saivat selville erilaisia kehon asentoja, jotka antoivat heille hyvän olon tunteen ja oppivat siten maagisia liikkeitä. He varjelivat näitä suurimpina salaisuuksinaan. Liikkeiden etsimis- ja keräämismatkoillaan he huomasivat, että läsnä oli jotain muutakin. Lopulta he antoivat näille hahmoille nimen liitäjät (flyers, voladores): niillä on tietoisuus, mutta ei kehoa ja ne käyttävät meitä hyväkseen.

Kun näkijä näkee ihmisen - sillä tietäjät kykenevät näkemään maailmankaikkeudessa virtaavan energian - hän näkee ihmisen energiakenttien rykelmänä. Ennen meidän aikaamme valomuna oli ylhäältä pitempi ja näytti kananmunalta, pitkulaiselta. Nykyisin meillä on joka puolella sama etäisyys, olemme kuin palloja. Ja tätä palloa peittää hehku, kuin muovikalvo, joka tekee sen vielä hohtavammaksi. Tämän hehkun liitäjät syövät alas jalkoihin saakka. Nykyisin me näemme himmeän munan, jonka varpaat hehkuu. Kaikki muu on kuollutta verrattuna hehkuvaan osaan. Joten koko meidän tietoisuutemme on se, mitä meillä on varpaissa. Tästä syystä meitä kiinnostaa vain yksi asia - MINÄ, MINÄ, MINÄ.

Yhteen aikaan Castaneda oli kuvanveistäjä ja opiskeli taidetta. Don Juan sanoi, "Miksi et tee paperimassasta luonnollista kokoa olevaa veistosta ihmisestä ja kiinnitä siihen kasettisoitinta, joka tavan takaa sanoo "MINÄ". Laita se takapihalle, jotta se muistuttaa sinulle, mikä olet." Don Juan sai minut hulluksi tällä liitäjiä koskevalla hölynpölyllä. Mutta se on energeettinen tosiasia, joka voidaan todistaa jopa tälle varpaiden tasolla olevalle tietoisuudellemme. "Eikö sinusta ole kauhistuttavaa, että kaikki ihmiset ovat tällä tasolla? Huolimatta iästä, kulttuurista, koulutuksesta - kaikki pyörii MINÄN ympärillä. Miksi tämä hiljaisesti hyväksytty yhdenmukaisuus? Tätä ei voi selittää sosiologisin tai psykologisin käsittein. Meidät on kaikki syöty alas tälle tasolle."

Don Juanin mielestä se on kuvottavaa. Hän sanoi: "Liitäjillä ja meillä on symbioottinen suhde: me annamme niille ruokaa ja ne antavat meille meidän uskomuksemme. Toinen seikka, jonka tulisi kiinnittää huomiotamme, on se tosiasia, että esimerkiksi insinööri, huippuälykäs henkilö, lankeaa samoihin uskomuksiin, joita ihmisellä on ollut vuosisatojen ajan. Se ei ole mikään ihme, liitäjät pitävät meidät tällä tasolla. Vielä yksi esimerkki on se, että kun shamaani alkaa saada kurinalaisuutta, hänen tietoisuutensa kasvaa kuin puu. Shamaanit saavat tietoisuutensa niin tiiviiksi, että liitäjien mielestä se alkaa maistua pahalle."

"Sinä päivänä, jona todella ymmärsin tämän asia, olin shokissa. Kun käsität asiat, jotka jätämme huomiotta ja syyt, miksi niin teemme, alat tulla vainoharhaiseksi - kuinka jokin voi pidättää minua pääsemästä muihin kuin jokapäiväisen elämän tasolla oleviin asioihin."

Castanedalla oli tapana istua eräällä tietyllä penkillä UCLAn alueella katselemassa tyttöjä - kaikki tiesivät, että se oli hänen penkkinsä. ("Noihin aikoihin tykkäsin tytöistä. En enää. Olen puhdas. Nyt lennän, ikuisuuteen.") Eräänä päivänä istuessaan penkillä Castaneda hiljensi mielensä ja tuli yhtäkkiä tietoiseksi energiasta ja siitä, että jokin esti häntä näkemästä sen. "Noihin aikoihin työskentelin erään nimekkään psykiatrin kanssa. Sanoin hänelle: 'On olemassa jotain, joka estää minua aistimasta energiaa. Hän sanoi: 'Sinä olet ottanut niitä hallusinogeeneja. On olemassa sellainen kuin jälkihallusinogeeninen häiriötila.'" Joten mies kirjoitti Castanedalle reseptin ja käski häntä ottamaan kaksi pilleriä ja pysymään kotona pari päivää.

Mikä sai hänet yhtäkkiä tietoiseksi kun hän ei aiemmin kyennyt näkemään? Don Juan sanoi hänelle, että se on yksinkertaista. "Siirsit tietoisuutesi pois 'minästä' paikkaan, jossa voit nähdä. Tai minun toimenpiteeni ovat suojanneet sinua liitäjiltä niin, että tietoisuutesi on korkeampi."

IHMISMIELEN YLEISMAAILMALLINEN YHDENMUKAISUUS

Me kykenemme hämmästyttäviin suorituksiin. Don Juanin mukaan ei ole meidän vika, että kiellämme itseltämme nämä uroteot. Menneisyyden olosuhteet ovat määränneet tämän. Ainut kykymme nykyisin on itseheijastelu. Kukaan ei kuuntele toista - kun joku puhuu, me vain odotamme taukoa ja säntäämme heti puhumaan itsestämme. Don Juan kehotti pohtimaan itseheijastelun sitkeyttä ja yleismaailmallisuutta. Hän kysyi: "Eikö se kiihota uteliaisuuttasi, tämä yhdenmukaisuus. Eikö sitä ole syytä tutkia?"

Tietoisuus on hohde, kuin muovinen kate, joka tekee valoa hohtavan munan vieläkin hohtavammaksi. Se kattaa koko munan huipulta pohjaan asti. Nykyisin ihmiskunnalla on hehkua vain lattiasta nilkkojen tasolle asti. Niinpä itseheijastelu on ainut asia, mihin kykenemme. Se ei ole meidän vikamme. Don Juanin tekemä muutos oli se, että hän kieltäytyi ottamasta osaa sopimuksiin, jotka eivät olleet hänen tekemiään - toisin sanoen olemasta liitäjien syötävänä. Huoli poliittisesta vallasta, rahasta, ruoasta jne. ovat pikku juttuja tähän verrattuna.

Castaneda kysyi don Juanilta, voisiko hän nähdä liitäjiä. Siihen aikaan Castanedalla oli iso vatsa, sillä hänellä oli joka päivä tapana syödä 17 pekoni- tai maapähkinävoileipää ja hyytelöä. Maagisten liikkeiden avulla hän sai itsensä kuntoon. Siihen aikaan Castaneda ei tiennyt, että se mikä toimi hänen kokoiselleen, voisi toimia myös muille. Vanhat tietäjät pitivät liikkeet hyvin tiukasti salattuina, mutta don Juan sanoi, että on luonnollista, että jokainen sääntö jossain vaiheessa kohtaa loppunsa. Castaneda mietti kovasti, mitä tehdä tälle materiaalille - hän tiesi, että se oli auttanut häntä ja että hän oli OK, mutta pitäisikö hänen pitää se kaikki itsellään?

Don Juan sanoi olevansa nuorempi kuin Castaneda, hän väitti olevansa notkeampi ja energialtaan nuorekkaampi. Don Juan vei Castanedan Chihuahuaan kertoen, että he olisivat reissussa 10 päivää. Hän kehotti Castanedaa ottamaan mukaan paljon savukkeita, ja Castaneda, jolla siihen aikaan oli tämä kauhea tapa, paketoi mukaan 50 tupakka-askia. Ensimmäisenä päivänä hän poltti kuin vimmattu. "Ehkä tiesin, että jotain tapahtuisi." Seuraavana päivänä paketti, jonka sisällä olivat kaikki tupakat, oli kadonnut. Castaneda raivostui. Don Juan sanoi hänelle, että kojootti oli varmaankin vienyt paketin ja tuskin pääsisi pitkälle sen kanssa. Niinpä he kuluttivat suurimman osan päivästä yrittäen seurata sen kojootin jälkiä, joka oli muka ottanut paketin. Jäljet veivät alas kammottavaan kanjoniin. Carlos meni alas kanjoniin savukkeiden perässä, mutta ei löytänyt niistä jälkeäkään. Hän päätyi viettämään yön tässä vanhassa kanjonissa. Don Juan kysyi häneltä seuraavana aamuna, voisiko hän polttaa meksikolaista merkkiä. Castaneda sanoi hänelle: "Ei sillä ole väliä? Voisin polttaa vaikka sinut." Joten he lähtivät etsimään kylää, josta voisivat ostaa paikallista tuotetta. Lopulta don Juan kertoi, että he olivat eksyksissä. Castaneda vihasi häntä. He saattoivat ohittaa saman kohdan ja Castaneda huomautti siitä hänelle, mutta don Juan käyttäytyi kuin ei olisi huomannut. He olivat eksyksissä 10 päivää. Lopulta don Juan sanoi: "Mennään kotiin", ja tie oli siinä aivan heidän vieressä. Castaneda ei enää pidä paitoja, joissa on taskut, sillä hän ei halua paikkaa savukkeille.

Liikkeet ovat keino muuttaa kehoa maagisella tavalla. Esimerkiksi Linnunradassa kaikkine tähtineen oletetaan olevan musta aukko, jota ei vielä ole löydetty. Jokin pitää energiaa yhdessä niin, että ulospäin vetävä voima on muodostanut spiraalinmuotoisia lonkeroita, mutta Linnunrata ei kuitenkaan kierry pois hallinnasta. "Me olemme samanlaisia. Ellei olisi jotain koossa pitävää voimaa, energiamme linkoutuisi äärettömyyteen. Tähän voimaan tietäjät pyrkivät kajoamaan liikkeillä. Meidän intentiomme ei sisälly maagisiin liikkeisiin. Me yhdistämme intentiomme niihin. Liikkeillä on oma intentionsa, joka on kytkeytyminen tähän koossa pitävään voimaan."

LIITÄJÄN IHANTEELLISUUS

Ainut alue, jossa tänä päivänä edes puolittain tutkitaan asiaa, on teologia. Ja kuitenkin siellä suurin huolenaihe on Marian neitsyys. Tällä tavalla me kumoamme aistimisjärjestelmämme.

"Isäni oli kuolematon. Isoisäni oli kuolematon. Ja kuitenkin he kuolivat. He olivat kuolemattomia, jotka olivat keskittyneet pohtimaan ihanteita, joita liitäjät antavat meille. Ne käskevät olemaan hiljaa, liikkumatta, antakaa meidän vain syödä teitä." Ainut tietoisuus, jota liitäjät eivät syö, on se, joka on aikaansaatu tiukan kurinalaisuuden olosuhteissa. Sen ne jättävät rauhaan.

'RESSUKKA'-SYNDROOMA

"Me (Castaneda ja hänen ryhmänsä) emme ole guruja, me olemme navigoijia. Kuten don Juan, me yritämme navigoida äärettömyyteen." Sinun on oltava huolellinen suoriutuaksesi tästä, älä jätä ainuttakaan kiveä kääntämättä. Don Juan sanoi, että tätä sinun on yritettävä "sinä päivänä, jona heität veivisi - ilman ohjauspyörääsi, 'a la arriba', kuin vene ilman purjeita. Koska joka tapauksessa kerran menet sinne, miksi et menisi ohjauspyöräsi - elämänvoimasi - kanssa?" CC ei tiennyt, mitä sanoa. "Isäni oli kuolematon. Hän eli elämän, joka oli täynnä ongelmia-- 'He eivät pidä minusta!' Mitä ovat 'ongelmat' kun kuolet? Tämän liitäjät antoivat meille tietoisuuden sijaan - MINÄ - ja me kaikki olemme ressukoita." CC matkii nyyhkytystä. "Kukaan ei ymmärrä minua!" Don Juan sanoi, "Mitä pitäisi ymmärtää?" Toisin sanoen, "Kukaan ei kiinnitä huomiota minuun niin kuin haluaisin. Kukaan ei halaa minua ja sano, 'Voi sinua ressukkaa.'" Eräs mies kertoi hänelle kerran fantasiansa matkasta Etelämeren saarille, missä lauma naisia pitelisi häntä sylissä ja sanoisi hänelle, "Voi sinua pientä. Voi sinua pikku ressukkaa." CC kysyi, eikö hän fantasioinut seksistä naisten kanssa? Ei, mies halusi vain, että kaikki naiset pitelisivät häntä tällä tavalla. Tätä on meidän näennäissymbioottinen suhteemme liitäjien kanssa - ne antavat meille 'ressukka' (poor baby) -syndrooman.

Idea ressukasta oli yksi don Juanin suosikkeja. "Minut kasvatti isoisäni, joka sanoi minulle, että olen liian lyhyt. Hän sanoi, 'Et voi mennä ovesta, sinun on mentävä ikkunasta.'" Komealla serkulla Gregoritilla oli roomalainen nenä, kaikki avaisivat ovensa hänelle. Mutta isoisä kertoi CC:lle, että "Sinun täytyy käyttää juonia." Hän kertoi, että paras olisi orvon esittäminen. Joten kehitin hienot tekniikat, kertoen ihmisille, että minulla ei ole isää ja (nyyhkyttäen), että olin menettänyt myös äitini. He kiusoittelivat CC:tä, että vielä tänä päivänä hän on tuollainen, mutta hän väitti, että ei ole. "Kuka antoi meille tämän yleismaailmallisen 'ressukan'? Ihmiset helpolla tiellä ovat suurimpia ressukoita."

SOPIMUS LIITÄJIEN KANSSA

Aiemmin vuosien varrella ilmaisilla luennoilla oli mahdotonta saada "horjumaton huomio, jota tämä asia vaatii". Tämä on meidän tilamme, olemme kykenemättömiä näkemään energian virtauksen. Miksi? On olemassa sopimus, että me antaudumme vastaansanomatta liitäjille. Ne sanovat meille, "Älä kritisoi tätä sopimusta, kritisoi vaimoasi tai aviomiestäsi." [CC kertoi vitsin eräästä hyvin jöröstä tyypistä kutsuilla. Joku nainen, ehkä emäntä, kysyi häneltä jotain ja hän vastasi tympeästi. Sitten nainen kysyi häneltä, "Oletko naimisissa?" Hän vastasi, "Kyllä, mutta vaimoni ei ymmärrä minua."]

Vain don Juanin ja hänen shamanisminsa käsittein voimme ymmärtää sen tilanteemme syvyyden, että meidät on johdettu syötäviksi. Liitäjät ovat antaneet meille kaikki meidän aatteemme ja ihanteemme. Don Juan sanoi, että "Jos se olisi kiinni pelkästään ihmisestä, me emme olisi niin typeriä." CC selitti, "Katsokaa fantastisia koneitamme ja verratkaa niitä rajoittuneisiin ideologioihimme ja uskomusjärjestelmiimme. Ehkä don Juan oli oikeassa."

TIEDE VASTAAN TIETÄJÄN PRAGMAATTISUUS

"Tietäjät ovat hyvin pragmaattisia, he ovat ainoita ihmisiä, jotka eivät jätä kiveäkään kääntämättä. Me olemme paskanjauhajia. Kuvittelemme olevamme niin tieteellisiä, mutta emme sovella samoja periaatteita päivittäiseen elämäämme. Tieteellinen toiminta ei paranna meitä itseheijastelun pakkomielteestä. Se ei johda meitä mihinkään muuhun kuin pohtimaan itseämme. Eikä edes siihen, sillä jos todella välittäisimme itsestämme, me emme tekisi kehoillemme sitä mitä teemme."

"Don Juan sanoi minulle, 'Sinä et mene neulansilmän läpi. Olet liian lihava.' Miksi me saatamme itsemme näin kamalaan kuntoon? Ja me muka rakastamme itseämme. Mikä kauhistuttava ristiriita. Mutta sitten me puolustamme kunniaamme kuin leijona, vain odottaen, että joku sanoo jotain loukkaavaa."

"Tietäjän ensimmäinen hyökkäyslinja on siis itseheijastelua vastaan. Se on vaarallisin asia, mitä meillä on. Se täytyy lopettaa tai hävittää. Se on pakollista. Voitte kysyä minulta siihen liittyviä kysymyksiä. Mutta älkää odottako minun keksivän, miten ihmeellisiä te olette. Teidän ihmeellisyytenne on merkityksetöntä matkalla tutkimattomaan. Teidän ihmeellisyydellänne on merkitystä vain jokapäiväisen elämän maailmassa."

Don Juan ei koskaan sallinut sitä, hän vaati huomiotani, että kiinnitän huomioni jokaiseen yksityiskohtaan ympärilläni olevassa maailmassa. Mutta entä minä itse? Ei. Minä halusin puhua hänelle taiteesta. Hän sanoi, 'Taide on hienoa, tee sitä'. Se mitä olisin halunnut tehdä, oli valittaa ja puhua itsesäälistäni, koska olin kadottanut inspiraationi.

"Tällä tavalla hän patisti minua olemaan säkki tarinoita. Minä en löytänyt ihminen don Juania. Hän oli täynnä loputtomia tarinoita. Sellainen on tietäjä. Ihminen ei enää ole olemassa - hän on abstrakti. Ihminen, jolla on oma 'tarina' ja kiinteä identiteetti, syöttää materiaalia liitäjille."

NÄENNÄISSYMBIOOTTINEN SUHDE

Muinaisen Meksikon shamaanien mielestä liitäjät ovat entiteettejä, jotka syövät meitä. Ne syövät meidän tietoisuuttamme. Tämä on saalistava maailmankaikkeus ja me olemme kuin kanat. Liitäjät syövät systemaattisesti meidän tietoisuutemme, ne elävät sillä. Symbioosissa ne ottavat meidän tietoisuutemme ja antavat meille uskomukset. Don Juan sanoi: "Ihminen, joka on niin suuri rakentaja ja insinööri, ei voi olla niin typerä, että keksisi paavin. Voitko kuvitella, että hän olisi niin tyhmä, että loisi jumalan neitsyestä? Luuletko, että eksaktilla mielellään hänellä omin päin olisi pakkomielteitä vaginoista ja neitsyyksistä? Kuinka se voisi olla mahdollista? Me emme ole niin hölmöjä!"

"Meidät on valjastettu uskomuksilla, jotka ovat ristiriitaisia eivätkä ilmennä mitään elämästä eivätkä kuolemasta." Don Juan sanoi, "'Oletko miettinyt kävelytapaa taivaassa? Taivaassa et voi kiirehtiä. Sinun täytyy kävellä asettaen jalka hitaasti toisen eteen. Äläkä melua. Jumala ei tykkää melusta.' Don Juan sanoin myös, 'Mikä pahinta, huomaatko, että taivas on suuri juutalainen kauppaliike? Jumala istuu välikerroksessa ja hänellä on kaksi poikaa: toinen pitää kirjaa kun taas toinen on ulkona etsimässä asiakkaita. Toinen on Pyhä Pietari, toinen Lucifer.'"

"Tässä näennäissymbioottisessa suhteessa liitäjät ottavat parhaan ja antavat meille tätä roskaa. Miten totta. Miten musertavaa. Menen puhumaan Meksikoon ja meksikolaiset ovat hyvin outoja. Hurmaavia, mutta outoja. Heillä on näitä loputtomia puheita, että 'Castaneda on tulossa, hän on vampyyri; hän tulee imemään meidät kuiviksi; hän tulee nuoremmaksi ja me vanhemmiksi.' Sinä vanhenet, koska olet typerä! Tietäjillä on valtava halu kukistaa nuo energiamuurit, jotka rajoittavat meitä niin totaalisesti eivätkä salli minkäänlaista energian liikettä."

"MITÄ MINÄ SAAN?"

"Meidän biologinen käskymme on lisääntyä. Tietäjät sanovat, että on aika keikauttaa tämä biologinen lisääntymisen käsky joksikin muuksi yhtä voimalliseksi - evoluution käskyksi. Lajina me olemme jollain tavalla pysähtyneet. Don Juan kehotti tutkimaan sosiaalista järjestystä. Hän sanoi, että jos sosiaalinen järjestys ei enää ole kiinnostunut suojelemaan meitä lajina, siinä on jotain vikaa. Katso, millaisia barbaarisuuksia se saa meidät tekemään. Minkälainen 'järjestys' sellainen oikein on? Me olemme pakkomielteisen kiinnostuneita inventaariostamme - 'Mitä minä saan?' Varpaiden tasolla olevasta tietoisuudesta tulee tämä 'hyödyn' ajatus, ajatus kerätä tavaroita, jotka ovat tarpeettomia. Laki - laki ei ole huono. Liitäjät ovat laki ja ne syöttävät meille tätä."

"Don Juan sanoi, että ei sillä ole väliä, mitä joku sanoo sinusta, hyvää tai pahaa. Sinulla on tapaaminen äärettömyyden kanssa. Ja voin jouduttaa ja saada tuon tapaamisen tapahtumaan nyt. Haluaisin vaikuttaa teihin, mutta apu tulee teiltä itseltänne. Kaikesta elämässänne on tullut humpuukia. 'Kuinka pysäytän sisäinen dialogini?' kysyin don Juanilta. Hän vastasi, 'Potki itseäsi.'"

PAKO-OHJE

Don Juanilla oli tapana sanoa, että ei ole mitään mahdollisuutta keikauttaa järjestystä, sillä on liitäjiä, jotka ylittävät kaikki aistimisen rajat. Sen vuoksi meidän on tehtävä niin kuin kana tekisi välttääksen joutumasta syödyksi. Meidän täytyy paeta - päästä ulos. Se on shamanismia. Siinä kaikki. Meidän täytyy olla pakolaisia. Ja sellistä et voi ottaa mitään mukaasi.

Don Juan antoi minulla hienon ohjeen - 'Kyllä, he tekivät sinulle kaikenlaisia asioita. Mutta se oli silloin, tämä on nyt!' Hän muistutti meille tarinaansa miehestä, joka kertoi, että häntä käytettiin seksuaalisesti hyväksi hänen ollessaan 17-vuotias. Hän kertoi myös tuntevansa naisen, jota 6-vuotiaana ensin vanhempi veli käytti hyväksi. Sitten toinen veli sai tietää siitä ja alkoi käyttää häntä hyväkseen. Sitten isä sai tietää asiasta ja alkoi myös ahdistella häntä. Tätä jatkui vuodesta toiseen. Tämä on 'kuuden miljoonan punnan' trauma.

"Mitä sanoa tällaiselle henkilölle? Don Juan sanoisi, 'Se oli silloin ja tämä on nyt.' Ei ole olemassa terapiaa, joka auttaisi voittamaan niin valtavan määrän negatiivista energiaa. Terapia on yksi osa liitäjien varusteista. 'Ole onnellinen, mene terapiaan, psykologille.' En usko, että pystyn myymään naiselle don Juanin filosofiaa. Antaisin mitä tahansa, jotta voisin sen tehdä."

"Kun liitäjät kohtaavat kurinalaisen ihmisen, se maistuu niiden mielestä happamalta. Ne sanovat 'Yäk' ja sylkevät meidän päällemme. Sitten ne sanovat, 'Haluan jäätelöihmisen.' Liitäjillä on monia muita. Jos me syömme huonon hedelmän ja kävelemme toisen puun luo, jossa on hyviä hedelmiä, me emme sano 'Oh, minä rankaisen tuota huonoa puuta tuolla.'

Liitäjät eivät välitä, vaikka kerromme niistä. Liitäjät eivät ole tietoisia siitä, mitä ajattelemme yhtä vähän kuin me olemme tietoisia, mitä kanat ajattelevat. Jos yksi niskoitteleva kana karkaa, me sanomme, että en lähde jahtaamaan sitä, minulla on paljon muita. Liitäjät pitävät tunteista, ne pitävät ongelmista, erityisesti henkilökohtaisista ongelmista.

Tee tensegrityä ja kehitä itsekuria, kunnes tietoisuutesi nousee. Sitten näet energian. Liitäjät syövät sinua vieläkin, kun kohotat tietoisuuttasi. Ne syövät jopa enemmän, mutta sinulla on enemmän varaa."

UNENNÄKÖ

Unennäön huomio on toinen kurinalaisuuden lähde, joka muuttaa meidät syötäväksi kelpaamattomiksi liitäjille. Sen jälkeen kun ylität portin, jokin tulee viemään sinut joko sipulin toiseen kerrokseen tai epäorgaanisten olentojen rinnakkaismaailmaan. Sinä kontrolloit, mihin suuntaan menet lausumalla ääneen intentiosi - oikeastaan antamalla määräyksen, kuten esimerkiksi "Vie minut maailmaasi." Ainut asia, jota ne kuuntelevat, on suora määräys, ei ole ollenkaan hyvä anella, mankua tai käyttäytyä sovittelevasti. Et voi määrätä niitä olemalla 'koppava', vaan voimakkaalla, vahvalla, vakuuttavalla tavalla. (Jos sinut on hyvin kasvatettu, voit sanoa myös 'ole hyvä' tai 'kiitos', hän vitsaili, mutta se on vapaaehtoista.)

LIITÄJÄT JA EPÄORGAANISET OLENNOT

Epäorgaaniset olennot haluavat yhdistää hitaan vauhtinsa meidän nopeaan. Kerran ääni vei CC:n epäorgaanisten olentojen maailmaan ja kertoi, että sitä asutti kolme erilaista tyyppiä - ne, jotka näyttävät aaltoilevilta kynttilöiltä, pyöreät sekä kellon muotoiset. Ääni kertoi hänelle, että siellä oli myös muita entiteettejä, joita ne eivät voineet näyttää hänelle, ellei hän luvannut jäädä sinne. Kaikki miespuoliset uneksijat, myös don Juan, raportoivat saman kokemuksen. Epäorgaanisilla olennoilla on tietoisuus, mutta ei kehoa, ainoastaan kotelo, joka pitää tietoisuuden sisällään.

Myös liitäjät, tai pomppijat, ovat epäorgaanisia olentoja. Ne käyttävät hyväkseen kaikkia orgaanisia olentoja. Vaikka tietäjät eivät olekaan kyenneet erottamaan ei-inhimillisten orgaanisten olentojen valoa hohtavien munien yksityiskohtia, unilähettiläs sanoi "kyllä" kysymykseen, syövätkö liitäjät eläimiä ja muita meidän maailmamme orgaanisia olentoja.

VALOKUVA LIITÄJÄSTÄ

Tony, Tiibetin buddhalainen, otti valokuvan liitäjästä pyramideilla. Siellä oli 90000 Meksikon katolista buddhalaista ja Dalai Lama. Tony on myös 'pyhä', häntä kutsutaan nimellä Tony Lama. Hän järjesti tapahtuman ja otti paljon valokuvia salamavalolla. Yhdessä oli läiskä ja hän suurensi sen. Hän näytti sen Carol Tiggsille. Kun Carol näytti sen CC:lle, he pitivät sitä enteenä, että oli aika puhua liitäjistä. Don Juan kielsi häntä koskaan puhumasta niistä, tai 'ihmiset takuulla polttavat sinut'.

Hän kertoi, että tietäjät näkevät liitäjät, kun he alkavat nähdä maailmankaikkeudessa virtaavan energian. Kun he näkevät energian, niiden hahmot ovat kuin varjoja taustalla. Kuva saattoi olla vain pölytahra linssissä, mutta on hyvin mielenkiintoista, että sen muoto näytti täsmälleen samalta kuin millaisena tietäjät näkevät liitäjät.

On vain yksi tapa nähdä, aivan kuten on vain yksi tapa kävellä - kahdella jalalla. Tietäjät näkevät koko kehollaan. Maailmankaikkeudessa virtaavan energian näkeminen on erityinen ihmiskehon ominaisuus. Me kaikki voimme nähdä energiavirran, tulkitsematta sitä, mutta me suljemme itseltämme tämän aistimiskyvyn.

Tulan ja Meksiko Cityn välillä on vuori. Tietäjillä oli tapana katsella, kun liitäjät tekevät kolme hyppyä mennäkseen vuorelta pyramideille ja sieltä kirkkoon. Sitten ne ottavat kolme hyppyä palatakseen vuorille ja neljännen 'äärettömyyteen'. Ja on olemassa maaginen liike, jonka nimi on Kolme Hyppyä Äärettömyyteen.

Argentiina on liitäjien koti. Jokin maan kaltevuudessa tai Etelänapa tai jokin muu keskittää ne sinne. Se on hyvin "egoistinen paikka". Don Juan sanoi, että liitäjät tulevat 'tietoisuuden meren' kautta.

BOBBY JA SEYMOUR

Vuoden 1997 elokuun workshopissa Los Angelesissa luennoivat naisnoidat Carol Tiggs, Florinda Donner-Grau ja Taisha Abelar. He puhuivat liitäjistä viittaamalla yksinkertaisesti vain saalistajiin tai käyttämällä niistä nimeä Bobby. Jälkimmäinen on psykologisempi nimike. He kuvasivat Bobbya yksinkertaiseksi olennoksi, jollaisia mekin olemme: pönäköitä, laiskoja, hieman typeriä. Me olemme Bobbyja. Mutta he väittivät myös, että emme koskaan pääse täysin eroon saalistajista. Jokaista miestä, naista, lasta ja tietäjää varten on saalistaja. Esimerkiksi, vaikka Bobby ei enää vaivaa noitia, heillä on Seymour, jonka kanssa kamppailla. Bobby tykkää tietoisuudesta, joka peittää valomunan alemman puoliskon, kun taas Seymour (see-more = näkee enemmän) syö valopallon ylempää puoliskoa. Seymour on hoikka, häijy, ovela ja julma.

Maailmankaikkeuden saalistava luonne on läsnä kaikialla. Saalistajat pakottavat meidät toimimaan parhaan kykymme mukaan, kehittymään, muuttumaan. Ilman saalistajia maailmankaikkeus jähmettyisi paikalleen. Maailmankaikkeus itse varustaa olennot tietoisuudella ja lähettää ne maailmaan eräänlaisina luotaimina. Luotainten avulla maailmankaikkeus tulee tietoiseksi itsestään.

FLORINDA

Florinda kertoi tietoisuuden hehkusta ja siitä, miten liitäjät ovat syöneet sen alas asti. Don Juan kuvasi tietoisuuden hehkua, että se on kuin El Condoncito, pieni kondomi. Kuvauksen rivous ärsyttin Florindaa ja hän kysyi don Juanilta, eikö sitä voisi paremminkin sanoa tyynynpäälliseksi. Don Juan sanoi ei, se on paljon tiukempi kuin tyynynpäällinen.

Kokoomapisteestä menee säde, huomion säde, suoraan alas maahan jalkojen väliin, MINÄn kohtaan. Me voimme siirtää huomiomme MINÄn kohdasta toiseen paikkaan, mutta kuitenkin pitää sen tietoisuuden reuna-alueella, nilkkaluun korkeudella valomunan alaosassa. Florinda kertoi, että voimme siirtää huomiomme mihin tahansa tämän reuna-alueen sisällä pois jalkojen välissä olevasta MINÄn kohdasta ja että huomion säteen liikuttaminen on eri asia kuin kokoomapisteen liikuttaminen.

Hän puhui tietoisuuden tummasta meresta ja intention voimasta, miten nämä kaksi pitävät sisällään koko maailmankaikkeuden. Miljoonat energiasäikeet kasaantuvat kokoomapisteeseen synnyttäen aistimuksemme. Jokaisella meistä on linkki tietoisuuden tummaan mereen kokoomapisteen kautta.

Liitäjät eivät ole älykkäitä tai yli-inhimillisiä, ne vain ovat olemassa ja ovat samanlaisia kuin me. Kaikki meidän MINÄn luonteenpiirteemme heijastavat niitä. Mutta kun pääsemme niistä eroon, kun hehkumme, tietoisuuden kondomimme, nousee takaisin vyötärön korkeudelle, me näemme, mitä ne ovat. Sitten, koska elämme saalistavassa maailmankaikkeudessa, toinen entiteetti astuu kuvaan mukaan, olento, jota Florinda nimitti Seymouriksi, hoikka, ilkeä, älykäs ja häijy otus.

Florinda antoi havainnollisen esimerkin kahdesta tavasta, joilla ihmislapset siitetään. Hienolla, orgastisella, intohimoisella tavalla (hän matki naista, joka saa valtavan orgasmin) tai sitten ylisivistyneen, ikävystyneen pariskunnan tavalla. Hän kertoi huvittavan kuvauksen, kuinka pariskunta istuu sängyssä lukien politiikkaa, ehkä jotain verotuksesta, kun yhtäkkiä mies huomaa, että hänellä on erektio (vain, koska hän sattuu katsomaan alaspäin). Hän sanoo, "Hmmm, mitäs meillä täällä on?" Sitten hän kömpii naisen päälle ja ryhtyy rakastelemaan vaimoaan, joka koko ajan ajattelee mielessään laskujen maksamista tai muita asioita.

Valitettavasti suurin osa meistä on siitetty samanlaisissa olosuhteissa. Me olemme ikävystyneen seksin tuotosta, mutta tensegrityn harjoittaminen voi tasoittaa pelikentän.

Florinda jatkoi puhumalla siitä, millä tavalla pikkulapset oppivat. Pienet lapset mukautuvat energeettisesti esikuviinsa, he oppivat matkimalla energeettisiä esikuviaan.

"Lapset oppivat meidän toimistamme," Florinda sanoi, "he matkivat kaikkea, mitä teemme. Me opetamme heitä olemalla esikuvia, pidimme siitä tai emme. Me voimme selittää heille asioita, kunnes olemme naamat sinisinä, mutta saamme aikaan vain ristiriidan sanojemme ja tekojemme välillä ja lopulta menetämme heidän kunnioituksensa. Lapset eivät juurikaan kuuntele, mitä sanomme heille vaan pikemminkin mukautuvat energeettisesti meidän mukaisiksemme. Joten ainut tapa ohjata heitä on meidän esimerkkimme, oli se hyvä tai huono."

TAISHA

Taisha puhui omasta nuoruudestaan ja miten ihmiset lumotaan tässä iässä ja ohjelmoidaan lauluilla hyvin nuoresta lähtien. Tämä on yksi tapa, jolla Bobby iskostaa sosiaaliset kaavansa meihin. Me juutumme sosiaalisiin teemoihin, sosiaalisiin ajatusrakennelmiin, jotka lukitsevat meidät ennalta määriteltyihin käyttäytyimismalleihin. Meille annetaan hyvin rajoitettu määrä vaihtoehtoja emmekä koskaan epäile, että meidän arveluttava ystävämme Bobby on sommitellut tämän kaiken alusta lähtien. Lankeamme taistelematta hänen ansoihinsa ja hyväksymme pahemmin temppuilematta sopimuksen, jonka osapuolia emme ole. Olemme helppoja saaliita, sillä emme tiedä paremmasta. Emme näe muita mahdollisuuksiamme. Jäämme kiinni meidän aikamme sosiaalisiin teemoihin, suhteiden ja rakkauden jahtaamiseen, emmekä koskaan katso niiden yli muihin vaihtoehtoihin.

Kokoomapisteen kautta meillä on yhteys, tai linkki, tietoisuuden tummaan mereen. Taisha selitti, että tietoisuuden tumma meri on entiteetti itsessään, että se on tietoinen itsestään. Hän kutsui sitä hengeksi sanoen, että kun kehitymme evolutiivisella polulla energeettisinä olentoina, tietoisuuden tumma meri antaa meille asiat, joita tarvitsemme jatkaaksemme kehittymistä ja se vastaa tarpeisiimme kurinalaisuuden asteemme perusteella. Oman energiamme mukaisesti se ravitsee meitä tämän yhteyden kautta. Hän sanoi, että matala tietoisuuden virta jalkojemme ympärillä on se, missä aluksi alamme kastautua tietoisuuden tummassa meressä.

Taisha tähdensi, että vaatii valtavasti antaumusta ja päättäväisyyttä, jotta saamme tarpeeksi kurinalaisuutta, jota vaaditaan ollaksemme riittävän herkkävireisiä mukautumaan yhteyteemme äärettömyyden kanssa. Ei-tekemisliikesarjat oli ratkaiseva elementti, joka lopulta muutti hänet.

Hän puhui, miten me olemme liitäjän mentaliteetin heijastumia. Kaikki meidän sosiaaliset ja johtamisjärjestelmämme ovat esimerkkejä niiden vaikutuksesta.

"Kaikki meidän luonteenpiirteemme, joka ikinen, tulee Bobbyltä."

Taisha puhui suurista energiavarastoista, jotka ovat kuin kaksi pylvästä molemmilla sivuillamme. Näkijöille nämä kaksi energiavarastoa näyttävät kahdelta valtavalta sulavalta kynttilältä. Jos pääsemme käsiksi pelkästään näihin energioihin, se riittää vapauttamaan meidät liitäjän sosiaalisaation siteistä ja siirtämään pois MINÄn kohdasta.

"Mutta liitäjät estävät meitä edes havaitsemasta niitä, puhumattakaan siitä, että pääsisimme käsiksi noihin energiavarastoihin," Taisha jatkoi. "Jos pääsisimme noihin kahteen valtavaan energiavarastoon, kykenisimme hyödyntämään myös niitä miljoonia kohtia, joihin tietoisuutemme voisi siirtyä tietoisuuden reuna-alueella, matalan virran sisäpuolella. Voisimme valita huomion säteen siirtämisen muihin paikkoihin jalkojen välissä olevan kohdan lisäksi."

Taisha jatkoi sanoen, että asioita on toistettava loputtomasti, sillä se on ainut keino, jolla ihmiset voivat oppia, harjoittelemalla asioita herpaantumatta yhä uudestaan ja uudestaan. Juuri niin don Juan ja hänen seurueensa menettelivät Taishan ja hänen kumppaneidensa kanssa.

Hän totesi painokkaasti, että ellei jokin asia ole osa meidän kognitiivista järjestelmäämme, sitä ei ikinä noteerata. Ihmiset sanovat, 'Joo, minä tiedän, mistä sinä puhut.' Kun jokin asia on peräisin kognitiivisen järjestelmämme ulkopuolelta, me kuvittelemme, että me ymmärrämme, mutta koska se ei ole osa meidän järjestelmäämme, tietoa vähätellään tai se ohitetaan kokonaan.

"Meidän kognitiivinen järjestelmämme on totaalinen. Se lukitsee meidät sisäänsä. Maagiset liikkeet eivät ole osa kognitiivista järjestelmäämme. Tietoisuuden tumma meri paljasti ne muinaisille shamaaneille, jotka elivät tuhansia vuosia sitten, ilmeisesti heidän valtavan kurinalaisuuden ja itsehillinnän tajunsa vuoksi."

Taisha totesi, että kaikkein vaikein ongelma on meidän sosialisaatiomme, ja kaikkein syvimmälle iskostunut ja hienosyisin kysymys koskee sitä tosiseikkaa, että meidät on kasvatettu olemaan 'omaisuutta' . Koska ihminen sai maailmankuvansa Bobbylta, melkein kaikki tässä maailmassa on heijastusta "Bobbyn omistusoikeus- paradigmasta".

Otetaanpa esimerkiksi meidän erityinen mieltymyksemme lemmikkieläimiin. Me rakastamme lemmikkejämme kuolettavasti. Menemme äärimmäisyyksiin pitääksemme ne lähellämme. Tarpeen tullen jopa silvomme niitä. Taisha puhui erilaisista ylellisistä talutushihnoista, joita nykyisin on saatavilla. Hän kertoi eräästä erityisestä talutushihnasta, jossa omistaja kantaa pientä laatikkoa taskussaan, siinä on ohjausnappulat ja siihen on kytketty kaapeli. Jos omistaja haluaa antaa lemmikilleen hieman enemmän välimatkaa, hän painaa nappulasta ja jos hän haluaa kelata lemmikin lähemmäs, hän painaa toista nappulaa. Vehje pystyy hilaamaan n. 36 kilon painoisen koiran kadun poikki.

Taisha kertoi, että Bobbylla on meitä varten samanlainen järjestelmä, "Mistä luulette, että olemme saaneet talutushihnan idean?" Tästä Taisha siirtyi vähemmän miellyttävään aihepiiriin sanoen, että "Vanhempamme omistavat meidät". Tästä meille juontuu ongelma, mitä tehdä 'omistajillemme'. Hän sanoi, että vanhempien vaikutus on musertava niille, jotka yrittävät katkaista sosiaaliset rajoitteet. Vanhempien vaikutus pitää meidät sosiaalisten parametrien sisäpuolella.

Soturi-matkaajilta edellytetään eleganssia, kun he pyrkivät ratkaisemaan tällaisia kysymyksiä. Hän käytti Florindaa esimerkkinä henkilöstä, jolla on erittäin hienostunut eleganssin taju. "Hän on eleganteimpia ihmisisiä, joita tunnen", Taisha sanoi. Hän pyörittää kehää vanhempiensa ympärillä. Oikeastaan he taistelevat hänestä - siitä, kumpi saa enemmän huomiota häneltä. Ellei toinen saa yhtä paljon aikaa puhelimessa kun hän soittaa heille, toinen saa kohtauksen. Joten Florinda pelaa heitä toisiaan vastaan ja sanoo, että hänen on mentävä ennen kuin toinen saa yhtä paljon aikaa. Se saa heidät hulluiksi, kuitenkin Florinda vain hiiviskelee heidän ympärillään sallimatta heidän koskaan saada yliotetta hänestä. Tällä tavalla hän luistaa Bobbyn omistusoikeus-paradigmasta ja tekee sen aidon soturin tyylillä ja eleganssilla.

Taisha myönsi huvittuneena, että hän on surkein esimerkki eleganssista tässä suhteessa. Vapautuakseen 'omistajistaan' hän kohtasi heidät kasvokkain ja löi molempia - itse asiassa seisoi tuolilla lyödäkseen isäänsä. Hän kehotti kuulijoita kuvittelemaan, miten jättimäisen saksalaisen miehen langanlaiha tytär hakkaa hänet. Hänen äitinsä ei voinut uskoa, mitä tapahtui ja loukkaantui niin syvästi, että jätti Taishan perinnöttä.

"Tämä ei ole hyvä esimerkki siitä, mitä tehdä," Taisha nauroi, "mutta se toimi!" Hän vapautui omistajistaan. "On kuitenkin parempi tyylikkäästi livetä pois."

Taisha kuvasi vielä tietoisuuden tumman meren ja intention eron. Molemmat ovat 'energeettisiä tosiasioita', muinaisten näkijöiden löytämiä. Tietoisuuden tumma meri on jotain, johon meillä on yhteys, jotain, joka ympäröi meitä ja vaikuttaa meihin. Kaikki minkä näemme, on saanut siitä alkunsa ja on samalla osa sitä. Hän kutsui sitä myös hengeksi. Hän sanoi, että intentio on abstraktimpi, mutta että se on mukana kaikessa. Se on jotain, joka ohjaa tapahtumien virtaa ja toimii meissä käsittämättömillä tavoilla. Se on käsittämätön voima, joka ohjaa elämäämme, kuitenkin tietyssä määrin voimme oppia ohjaamaan ja kutsumaan sitä.

CAROL

Carol puhui siitä, että olemme länsimaisen kulttuurin jäseniä. Hän sanoi, että koska meidät on kasvatettu ja sosiaalistettu länsimaisen kulttuurin jäseniksi, me syytämme asioista aina muita. Me emme ota vastuuta teoistamme. Hän sanoi, että se on hintalappu siitä, että olemme jonkun muun tietoisuuden armoilla kuin omamme. Kaikki sosiaaliset mallimme on saatu Bobbylta ja sen seurauksena meistä on tullut samanlaisia kuin se: pikkumaisia, velttoja, laiskoja ja haluttomia ottamaan vastuuta.

"Palvojan idea on vastakkainen maailmankaikkeuden mielialalle", hän sanoi.

"Tietoisuuden tumma meri täyttää soturin tarpeet sen perusteella, mikä on hänen kurinalaisuutensa aste. Kyky keskittää kaikki saatavilla oleva energia matkaamme äärettömyyteen - olla vapaa muuttumaan, siirtymään muihin älykkäämpiin aspekteihin. "

Carol mainitsi lyhyesti kolmannesta oliolajista, jonka he ovat löytäneet (kaksi ensimmäistä ovat orgaaninen ja epäorgaaninen), hahmottomasta tietoisuudesta, oliosta, jolla ei ole muotoa tai 'koteloa'.

Hän puhui siitä, että on oltava vahva tunne 'valtavasta kurinalaisuudesta', että se on se, mihin tietoisuuden tumma meri reagoi.

Hän puhui myös kahdesta yleisestä teemasta, joista hän kuulee koko ajan harjoittajilta.

1) "Teillä oli vanha naguaali kertomassa, mitä tehdä. Meillä ei ole ketään."

Hänen vastauksensa tähän oli, että ihmiset eivät tarvitse ketään, heille tarvitsee vain osoittaa oikea suunta. Hän puhui velttoudesta ja siitä miltä tuntuu olla veltto, millaista elämä silloin on. Silloin vain löntystät ympäriinsä päivät pitkät eikä sinulla koskaan tunnu olevan tarpeeksi energiaa, olet aina väsynyt ja haluat istua. Hän sanoi, että velttoutta ei ole helppo voittaa. Kuten kaikki soturin polulla, se vaatii kurinalaisuutta. Täytyy olla vahva halu vapautua Bobbysta.... mikä johtaakin seuraavaan aiheeseeen.

2) "Jos voisin nähdä Bobbyn, työskentelisin paljon kovemmin."

Hän vastasi, että se päivä, kun näet Bobbyn, on päivä, jolloin vapaudut hänestä. Se ei ole älykäs. Se ei ole kovin terävä. Se on hidas ja itsekeskeinen. Ja kun sitten lopulta saat Bobbyn jättämään sinut rauhaan, saat toisen saalistajan selvitettäväksesi. Bobby liittyy varvastason tietoisuuteen. Seymour liittyy vyötärön tasolle ja siitä ylöspäin.

"Seymour on hyvin terävä. Hän on notkea ja hoikka. Hän tulee ravistamaan sinut perustuksiltasi. "

Sen jälkeen kun Carlos kiilautui energeettisen katon läpi, he löysivät uuden saalistajan, Seymourin. Se, mitä maailmankaikkeus odottaa, on persoonaton reaktio. Olentoja testataan alituisesti. Mutta on olemassa tärkeä eroavuus irrallisuuden (detached) ja välinpitämättömyyden (indifferent) välillä. Persoonaton reaktio, jota maailmankaikkeus odottaa, ei ole välinpitämätön. Meidän tulee olla viimeisen päälle hienosti viritettyjä voidaksemme kohdata maailmankaikkeuden saalistajat sen jälkeen kun olemme heittäneet Bobbyn pois.

"Henkilöhistoria jättää meihin energeettisiä jäämiä, jotka panevat meidät seinää vasten," hän sanoi. "Sotureilla ei ole koukkuja menneisyydessä. Rekapitulaatio on prosessi, jonka avulla he vapauttavat itsensä kaikista niistä koukuista, joita heillä kerran oli."

"Shamaanille kaikki on haastetta. Soturit kiristävät vyönsä ja kohtaavat mitä ikinä heidän tielleen tulee. Ja tietoisuuden tumma meri ravitsee heidän monisyisiä tarpeitaan."